tiistai 29. joulukuuta 2015

Omatoimitreenejä joulukuussa

Kun nyt hankin sen kausikortin Active Dogin hallille, ollaan käyty siellä treenaamassa ohjattujen treenien lisäksi kerran viikossa. On ihan hyvä päästä treenaamaan yksinkin niitä juttuja mitä ollaan ohjatuissa opeteltu. Saa varmuutta sekä koira että minä. Ja onhan se hauskaakin! Tässä muutama video.










Ensi vuonna jatketaan!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulukin jo meni...

Tänä jouluna käytiin isän luona, niin kuin ollaan jo monena vuotena tehty. Viime jouluna oli Helmi ja Elena, nyt Helmi ja Essi. Enpä olisi arvannut että viime joulu oli Elenan viimeinen joulu.



Essille tuli 22. päivä joku mahatauti, oli oksennellut ja ripuloinut yksin ollessaan. Vähän jännitin, että ehtiikö se parantua ennen aattoa ja että tarttuuko tauti Helmiin. Essi ehti hyvin parantua, mutta Helmi teki aattona yhden ripulikakan. Se jäi onneksi siihen. Aatto meni oikein mukavasti, vaikka alussa Essillä oli virtaa hiukan liikaa. Se kävi pomppimassa jokaisen luona, vei isän villasukat, crocksit ja monon. Ehti käväistä olohuoneen sohvapöydälläkin pari kertaa, riepottaa sohvatyynyjä ja käydä sängyssä haukkumassa omalle kuvalleen, jonka näki ikkunasta. No rauhoittui sitten syömään puruluuta kun me ihmiset ruvettiin syömään jouluruokaa. Loppuillan enimmäkseen nukkui. Helmi kävi pyytämässä rapsutuksia kaikilta ja vaikutti ihan tyytyväiseltä. Loppuillasta Helmi muuttui ihan vaisuksi ja kun lähdettiin, Helmi käveli jäykästi korvat takana ja häntä alhaalla. Joku sillä oli hätänä. Kotona söi ruokaansa, mutta jätti vähän. Illan nukkui häkissään. Seuraavana päivänä oli melko normaali, mutta rupesi aivastelemaan ja kuulosti nuhaiselta. En ole sitä nyt käyttänyt lenkillä ollenkaan, vain tarpeillaan pikaisesti. Tänään ei ole ollut enää nuhainen.

Eilen tuli tasan vuosi siitä kun hain Essin kotiin. Essi on kyllä tehnyt elämästäni paljon iloisemman tempauksillaan ja iloisella olemuksellaan. Koskaan ennen en ole nauranut koirani tekemisille ja oivalluksille niin paljon kuin Essille. Essi on aina niin iloinen, "nauraa" :)

Helmillä oli välillä pitkä pinna Essin kanssa :)
 
 


tiistai 1. joulukuuta 2015

Treenejä Helmin kanssa

Vaikka olen keskittynyt pääasiassa treenaamaan Essin kanssa, niin tehdään me jotain Helminkin kanssa välillä. Olen miettinyt, että jos menisi Helmin kanssa agilityyn valmistavalle kurssille, joka alkaisi helmikuussa. Olen käynyt Helminkin kanssa pentukurssin Active Dogilla elokuussa 2012 kun Helmi oli 4kk. Kurssilla Helmi oli reipas ja teki mielellään niitä asioita. Ilmoitin Helmin myös agilityyn valmistavalle kurssille, joka alkoi heti pentukurssin jälkeen. Mutta jotain tapahtui siinä välissä, koska Helmi oli uudella kurssilla todella pelokas. Kurssi oli samassa tutussa hallissa missä pentukurssikin oli ollut, mutta Helmi oli ihan kauhuissaan. Se ei pystynyt syömään makupalaa, koska sitä pelotti niin paljon. Siitä kurssista ei sitten oikein mitään tullut Helmin pelokkuuden takia. Ihan viimeisellä kerralla Helmi oli jo reippaampi. Mentiin hyppy ja putki ja Helmi meni ne vauhdilla ja putken jälkeen karkasi lähellä istuvan Pekan luo. Helmi oli ihan innoissaan. Mutta en sitten jatkanut sen kanssa enää seuraavalle kurssille noiden pelkojen takia. Helmi oli silloin joka paikassa todella arka ja pelokas. Lenkeistäkään ei tullut mitään, kun Helmi käveli häntä alhaalla, matalana pälyillen pelokkaasti joka suuntaan. Ja ei pystynyt syömään missään muualla kuin kotona sisällä ja pihalla ihan kotioven vieressä. Helmi pelkäsi myös naksutinta. Yritin totuttaa Helmiä naksuttimeen, mutta ei onnistunut. Helmi säpsähti aina naksauksen kuullessaan ja meni matalaksi. Jätin naksuttimen vuodeksi kaappiin ja sitten kokeilin uudestaan. Sama juttu. Kokeilin monena päivänä peräkkäin, mutta mitään muutosta Helmin reaktioon ei tullut. Helmi ei myöskään koskaan ole itse tarjonnut mitään toimintaa. Kun se huomaa, että odotan siltä jotain, menee se makaamaan eteeni ja tuijottaa minua. Se makaa siinä vaikka puoli tuntia. Noiden syiden takia olin jo luopunut toivosta, että Helmin kanssa voisi harrastaa mitään.

Nyt pitkän tauon jälkeen kokeilin uudestaan naksutinta ja sitä, että josko Helmi tarjoaisi itsekin jotain. Askartelin Helmille sopivankokoisen korokkeen, minkä avulla voi opetella 2on2off-kontakteja. Ensin ohjasin Helmiä nameilla korokkeen päälle ja niin, että sen etujalat on lattialla ja takajalat korokkeen päällä. Sitten pikkuhiljaa vähensin omaa ohjausta ja odotin, että hoksaako Helmi itse mennä korokkeelle. Kun se hoksasi, otin naksuttimen mukaan. Naksautin aina kun se oli oikeassa asennossa ja annoin namin sen etujalkojen väliin. Helmi ei enää pelännyt naksuttimen ääntä ja se rupesi itse hakeutumaan korokkeelle ja tarjosi oikeaa asentoa. Kokeilin myös kosketusalustaa ja sekin meni hyvin, Helmi meni itse alustalle, vaikka se oli kauempana. Kaikki asiat tuntui menevän paljon helpommin ja vaivattomammin nyt.

Helmi tykkää tehdä temppuja ja sillä se homma menee ihan sähläämiseksi kun se on niin innoissaan. Se ei malta odottaa käskyjä, vaan tekee kaikkea mitä se osaa. Muutamia juttuja ollaan nyt treenattu, mitä agilityyn valmistavalla kurssilla tehdään.

 
Kontaktitreenejä korokkeen avulla
 
Tolpan kiertämistä
 
Namikupille juoksemista
 
 
 
Jalkojen välistä pujottelua
 

perjantai 27. marraskuuta 2015

Agilitya :)

Essillä alkoi agilityn jatkokurssi viikko sitten perjantaina ja samalla treenit siirtyivät uuteen halliin. Essi ei enää ole karkaillut, sen kanssa on mukava treenata. Essi on ehkä nyt hoksannut, että agility on kivaa, kivempaa kuin rallatella yksikseen missä sattuu. Kyllä se välillä saattaa juosta jonkun oman mutkan, mutta tulee heti takaisin minun luo. Ei lähde pyytämään toisia koiria leikkimään.



Essillä on omanlaisensa tyyli mennä kontaktille :)
 
Pujottelutreenejä ilman ohjaamista :)
 
 
 
Hankin nyt kausikortin tuonne hallille, eli joulukuun alusta pääsen treenaamaan muulloinkin kuin kerran viikossa ohjatuissa treeneissä. 
 

perjantai 30. lokakuuta 2015

Essi tänään 1v!

Niin se aika kuluu... Vuosi sitten en tiennyt, että Essi tulee minulle. Toivoin että Essin emä saa tarpeeksi narttupentuja että minullekin riittäisi, kun niitä oli kuulemma jo varattu ennen kuin olivat syntyneetkään. Toivoin, että saisin Elenalle kaverin ja itselle agilitykoiran. Essin emä Nala sai 7 pentua, 3 narttua ja 4 urosta. Kaikki nartut oli jo varattu, joten tyydyin jäämään ilman pentua tällä kerralla. Mutta sitten muutaman viikon päästä kasvattaja laittoikin viestiä, että yksi narttupennun varannut peruikin varauksensa, että jos olen vielä kiinnostunut niin minulle olisi siellä pentu. Tottakai olin kiinnostunut ja melko pian käytiinkin jo pentuja katsomassa. Eihän minulla oikeastaan ollut valinnanvaraa, minkä pennun saisin, mutta ihastuin Essiin heti. Ikää ei ollut kuin 6 viikkoa, mutta Essi riepotti lankakerää niin tosissaan, ärisi samalla ja kanniskeli kerää ympäriinsä. Toiset pennut nukahtivat, mutta Essi vain jatkoi touhuamistaan. Ja se osasi jo silloin haukkua :) Essi oli pennuista pienin ja olikin tiedossa että se jää kääpiöksi (vanhemmat keskikokoisia villakoiria). Kääpiövillakoiraahan minä halusinkin. Kasvattaja sanoi, että hän ei Essiä kenelle tahansa myisi, se on niin vilkas että tarvitsee kodin jossa se pääsee harrastamaan. Essistä ei sohvaperunaksi olisi. Ja sehän sopi minulle.

Essi oli juuri tullut kotiin
 
Helmi ja Elena alkoivat hyväksyä Essin noin viikon päästä kotiutumisesta
 
Elenalla ja Essillä oli tyypilliset villakoiraleikit :)
 
Essi rakastaa nenän nuolemista :)
 
Eilen pesin, föönasin ja trimmasin Essin:
 
 


 
 


Essi on todella ollut sellainen kuin odotin ja toivoin. Omat haasteensa siinä on, mutta en minä mitään "lapasta" halunnutkaan, vaan koiran jolla on elämäniloa ja joka on terve. Essi on niin rakas <3
 




 
 
 
 
 
 

perjantai 23. lokakuuta 2015

Agilitya taas :)

Agilityn alkeiskurssi alkaa olla lopuillaan. Jatkokurssille olen hakenut paikkaa, se alkaisi marraskuun puolivälissä. Välillä olen kyllä miettinyt, jatkanko agilitya vai jätänkö sen tauolle joksikin aikaa. Välillä näyttää että Essi tykkää tehdä, kuuntelee hyvin ja jaksaa keskittyä. Sitten taas välillä tuntuu, että sitä ei kiinnosta mikään muu kuin juokseminen (omalla luvalla), eikä se jaksa keskittyä tekemiseen yhtään. Silloin kun se tekee, tekee se hyvin ja innokkaasti.

Myös treenipäivän liikunta on ollut ongelmana. Jos käyn ennen treenejä vain lyhyehkön hihnalenkin, treeneissä Essillä on liikaa virtaa, eikä se malta keskittyä vaan karkaa aina kun on tilaisuus. Jos taas käytän Essin pellolla juoksemassa iltapäivällä, vaikuttaa se treeneissä ehkä väsyneeltä. Tekee kuitenkin ihan mielellään tehtäviä eikä karkaa. On hallissa rauhallinen kun ei tehdä mitään. En ole varma, onko se hyvä vai huono juttu?

Tänään kouluttaja huomasi, että Essillä on ehkä niska/selkä jumissa toiselta puolelta. Kun Essin piti hypyn jälkeen kääntyä takaisinpäin, toiseen suuntaan kääntyi tiukasti, toiseen suuntaan teki isomman kaarroksen. Hän kysyi, että onko sattunut jotain, venähdys tmv. Muistin sitten, että yhtenä päivänä metsässä Essi säikähti toista koiraa, lähti sitä pakoon ja sillä reissulla oli ilmeisesti kaatunut, pyörähtänyt ympäri, kun takaisin tullessa Essin kurahaalari oli likainen selästä ja rintakehästäkin ja Essillä oli multaa päässä ja hännässä. Ja kun palasin takaisinpäin, huomasin maassa kunnon jarrutusjäljet, joku oli selvästi "kyntänyt maata" siinä. Ilmeisesti siinä Essillä on joku paikka venähtänyt. Pitää käyttää se osteopaatilla, se osaa paremmin löytää tuollaiset ongelmat kuin hieroja.

Tässä ensimmäinen käännös menee hyvin, toisessa Essi tekee isomman kaarroksen.
 
Kepit sujuu jo etupalkalla, tosin vielä mennään vain 6 keppiä ja käytetään ohjureita.
 
 
Tutustuttiin pöytään ensimmäisen kerran

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Essistä tuli iso tyttö :)

Essin ensimmäiset juoksut alkoivat tuossa viikko sitten. Olihan niitä jo odoteltukin, kun Essi on merkkaillut lenkeillä jo puolivuotiaasta asti ja nostaa jalkaa pissatessa kuin urokset. Juoksut alkoivat pari päivää ennen kuin Essi ehti täyttää 11 kk. Essi muuttui heti paljon rauhallisemmaksi ja nukkuu enemmän. Yölläkin tulee viereen nukkumaan, kun ennen nukkui omassa pedissä ja tuli viereen vasta aamulla. Se änkeytyy niin lähelle minua kuin pääsee, itsellä vähän tukalaa välillä, kun Essin turkki menee suuhun. Mutta kivahan se on kun koira tykkää olla lähellä. Helmi nukkuu aina jalkopäässä ja siirtyy heti jos vahingossa kosken siihen.

Metsässä ollaan käyty joka aamu, mutta ei Essi sielläkään enää hirveästi juokse. Pysyy poluilla, haistelee, merkkailee. On muutenkin ollut paremmin kuulolla ja tulee heti kun kutsuu. Käy välillä itsekin minun luona katsomassa, että saako makupaloja. Hihnalenkeillä ei sitten niin hyvin menekään. Essi haukkuu ihan joka asialle, ihmisille, koirille, oudoille äänille, koirien hajuille, jne. Tässä asiassa oltiin edistytty jo paljon ja päästiin ilman haukkumisia ohi jopa koirista. Nyt tuli iso takapakki ja sitä olen korjaamassa. Eli palkkaan oma-aloitteisesta kontaktista silloinkin, kun mitään ei näy ja kaikista ohikulkijoista mennään ohi niin, että syötän Essiä koko ohituksen ajan. Hankalaa on se, kun Essi haukkuu ihmiselle tai koiralle, vaikka se olisi 50 metrin päässä. Niitä en aina ehdi huomata ajoissa. Tai jos se haukkuu hajulle. Myös pimeällä Essi on herkempi. Kuuntelee ja katselee ympärilleen koko ajan ja puhisee, jos ei kunnolla haukukaan. Toivottavasti tämä liittyy vain juoksuihin, eikä jää päälle. Toki treenataan näitä koko ajan.

Essin ruokahalu on melkein kadonnut. Ainahan se on ollut huono syömään, mutta nyt ei kelpaa perusnappulat, ei kuivana eikä kermaviiliin ja lihaan sekoitettuna. Nyt ei kelvannut edes aktivointipallosta, mistä se ennen on tykännyt syödä. Olen kokeillut sekoittaa nappuloihin kalkkunan jauhelihaa, sellaista mössöä, jonka voi syödä nuolemalla. Hyvin se osasi nuolla lihat nappuloitten ympäriltä ja jättää nappulat kuppiin. Ostin sille kokeeksi Ziwipeak-kuivaruokaa ja siitä Essi tykkäsi kovasti. Se vain on kallista ruokaa, olisi kiva jos joku vähän halvempikin kelpaisi. Pelkkiä lihoja en nyt uskalla kokeilla, kun silloin kun Essi oli pikkupentu, sitä närästi raaka liha. Nyt olen antanut lihaa kypsänä nappuloitten seassa. Lihat sille kyllä näyttää kelpaavan. Toivottavasti ruokahalu palaa normaaliksi kun juoksut loppuu. Itseä välillä kyllä huolestuttaa tällainen, kun muistissa on se miten Elenalle kävi. Sehän lakkasi kokonaan syömästä ensimmäisten juoksujen aikana, eikä ruvennut syömään, vaikka juoksut loppuivat. Se laihtui luurangoksi, eikä jaksanut mitään. Nukkui kaiket päivät. Essikin on vähentänyt syömisiään reippaasti ja nukkuu kotona enemmän. Näyttää pelottavan samanlaiselta. Vielä ei ollut paino tippunut, eilen punnitsin Essin. Mutta tätä huonoa syömistä on ollut vasta viikon verran. Jos sama meno jatkuu monta viikkoa, lähtee painokin tippumaan. Essillä ei olisi varaa tiputtaa painoa yhtään. Ei pitäisi vertailla, Essi ei ole Elena. Ja on yleistä, että nartuilla ruokahalu huononee juoksujen aikana. Kyllä Helmikin jättää välillä jonkun ruuan syömättä juoksujen aikana, mutta ei joka päivä.

Hienosti osaa erotella lihat ja kermaviilit nappuloista...


En ole laittanut Essille housuja, vaikka se kyllä vuotaa reippaasti. Ajattelen, että jos ei ole housuja, Essi oppii pitämään itse itsensä puhtaana. Yleensä nartun ensimmäiset juoksut ovat sotkuisemmat kuin seuraavat. Kyllähän se varmasti jatkossakin tiputtelee verta lattioille ja nukkumapaikkaansa, mutta jospa ei sotkisi häntäänsä ja takajalkojaan. Treeneissä oli tietenkin Essillä housut jalassa.

Reppana sotkee häntänsäkin vereen
 
Hienot pöksyt :)
 

tiistai 22. syyskuuta 2015

Essi kävi fysioterapeutin vastaanotolla

Huomasin tuossa 1,5kk sitten, että Essi peitsaa hihnalenkeillä. Eli kävelee kuin kameli. Se ei ole normaalia, joten mielessä kävi, että Essillä saattaa olla joku paikka jumissa. Tosin Essin peitsaamiseen vaikuttaa myös sen mielentila, eli kiihtyneenä peitsaa, rentona ei. Peitsaaminen ei siis liity vauhtiin tai hihnassa vetämiseen. Vapaana ollessa ravaa normaalisti, silloin kun malttaa ravata. Yleensä siis laukkaa, loikkii, pomppii. Kuitenkin, kun Essi on sellainen "100-lasissa"-tyyppi, niin siksikin jumeja saattaa helpommin tulla.

Jokaisen agilitya tai muuta fyysistä lajia harrastavan koiran pitäisi käydä hierojalla, fysioterapeutilla tai osteopaatilla. Vaikka mitään oireita ei olisi. Minä aina tarkkailen koiriani, niiden liikkumista ja käyttäytymistä, että huomaan heti jos jotain muutoksia tulee. Ja sitten toimin sen mukaan eli hoidatan koiran kuntoon. Joskus se vaatii eläinlääkärikäyntiä, joskus riittää muut vaihtoehdot. Koira ei kipua näytä helposti, pitää olla tarkkasilmäinen, että huomaa muutoksen koiran käytöksessä. Pieniinkin muutoksiin pitää reagoida. Minulle on tärkeää, että koirani voivat hyvin, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Elenalla oli 1-vuotiaana moni paikka jumissa ja koko koira ihan vino, eikä sillä ollut mitään muita oireita kuin peitsaaminen hihnalenkillä. Käytin sen silloin osteopaatilla, ja koska jumeja oli niin paljon, ja ranka vino, tarvittiin useampi käynti ennen kuin Elena tuli kuntoon. Mutta lopulta tuli kuntoon ja peitsaaminenkin loppui siihen.

Tänään oli Essille varattuna aika fysioterapeutille, Saara Keräselle FysiOtukseen. Saara otti Essin vastaan koirakylpylä HundSpa :ssa, suolahuoneessa. Essillä on tapana vähän jännittää joitain vieraita ihmisiä, mutta Saaran se otti iloisesti vastaan. Alussa Essi pomppi, mutta sitten rauhoittui. Suolahuoneessa Essi ei sitten olisi halunnutkaan mennä Saaran lähelle, ja kyljelleen se ei suostunut. Väkisin ei ruvettu sitten Essiä makuulle laittamaan, joten Saara tunnusteli Essin lihaksia kun Essi seisoi. Selkälihakset olivat vähän jumissa, samoin takajalkojen lihakset. Muuten Essi oli kunnossa. Saara kehui, että Essillä on melkoiset muskelit reisissä ja pakaroissa. Annettiin Essille laseria (Laser hoidon vaikutus perustuu valokemiallisiin reaktioihin soluissa ja kudoksissa. Hoito vaikuttaa paikallisesti veren- ja lymfanestekiertoon, solujen aineenvaihduntaan, kiihdyttää immunologisia prosesseja ja tehostaa kudosten paranemis- ja uusiutumisprosesseja. Voidaan käyttää lihasten kiputilojen hoitoon, lihasten rentouttamiseen, lihas- ja jännevammojen hoitoon). Se oli rentouttavaa ja Essi nukahtikin välillä. Hetken kävi makuullakin. Saara näytti venyttelyliikkeitä, mitä voin jatkossa tehdä. Välillä voi käyttää lämpötyynyä tai jyväpussia (mikrossa lämmitettynä) lihasten päällä. Jos nämä eivät auta, käydään fysioterapiassa uudestaan.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Kotitreenejä agilitya varten, aina ei tarvita esteitä :)

Tänään ollaan treenattu vähän agilityyn liittyviä asioita ulkona ja sisällä.

Olohuoneessa koroketreenejä eli pohjia 2o2o-kontakteja varten. Tämä taito pitäisi sitten siirtää puomin alastulokontaktille, joten muistutellaan näitä aina välillä kotona.







Lenkin varrella olevalla hiekkakentällä namikupille fokusointia ja "tolpan" kiertämistä. Näissäkään Essiä ei tarvitse laittaa enää liinaan, se pysyy hallinnassa vaikka on irti, kehitystä on tapahtunut tässäkin asiassa :)

 
 

lauantai 12. syyskuuta 2015

Essi aloittelee agilitya

Nyt on agilityn alkeiskurssi alkanut ja 2 treenikertaa takana. Olen ihan yllättynyt, kuinka hyvin meillä on mennyt :) Käydään Active Dogin treeneissä, tämän alkeiskurssin vetää Mari Kaplas (ja Jenni Ojala). Kaikki esteet opetetaan naksuttimen avulla, eli koira itse tarjoaa toimintaa ja koira palkitaan kun se tekee jotain mitä toivon. Missään ei houkutella nameilla tai leluilla. Kun koira tekee oikein, naksautetaan ja annetaan nami tai palkataan muuten. Kun koira saa itse miettiä mitä siltä halutaan ja kokeilla eri juttuja, se oppii parhaiten. Ja se, minkä se on oppinut, myös jää muistiin. Active Dogilla käytetään One Mind Dogs-tekniikkaa. OneMind Dogs -metodologia perustuu koirien luontaiseen käyttäytymiseen. Kun koirien kanssa kommunikoidaan käyttäen kehonkieltä ja eleitä, kaikki koirat ympäri maailmaa reagoivat samalla tavalla. Jokainen koira, missä päin maailmaa tahansa, ymmärtää välittömästi OneMind Dogsin kieltä, koska se on koirille täysin luonnollista.

Nyt ollaan aloitettu pujottelutreenit, koira on saanut paukuttaa keinua ja sitä kautta tottua ääneen ja liikkeeseen, vähän puomin kontakteja aloiteltu ja toki nopeita hyppyjen yli juoksemista (namikupille) ja putkea. Viimeksi kokeiltiin myös rengasta. Essi on nopea ja selvästi kyllä tykkää näistä tehtävistä. Ja mikä parasta: Essi ei ole kertaakaan karannut, vaikka on ollut irti.

Kepit opetetaan myös naksuttimen avulla. Kun koira tarjoaa oikeaan väliin menemistä, naksautetaan ja tiputetaan nami seuraavaan väliin. Siitä taas naks ja nami seuraavaan väliin. Näin koira oppii pujottelemaan kaikki välit oikein. Aloitetaan kuudella kepillä ja käytetään ohjureita. Essi osaa jo pujotella, joten ei tarvitse palkata joka välin jälkeen. Kun tulee lisää varmuutta pujotteluun ja Essi osaa hakea kepit vähän kauempaakin, siirrytään käyttämään etupalkkaa. Näin saadaan pujotteluun myös vauhtia.

 
 
 
Essi osaa pysyä paikoillaankin lähdössä, mutta kun treenataan nimenomaan sitä vauhtia, kouluttaja pitelee Essiä kiinni ja päästää irti kun sanon vapautussanan (jes).
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Minä ja agility

En muista tarkkaan milloin kuulin agilitysta ensimmäisen kerran tai edes mistä siitä kuulin/luin. Ennen kuin sain ensimmäisen koirani, harrastin ratsastusta ja tykkäsin erityisesti esteitten hyppäämisestä. Kun sitten joskus Lotan (ensimmäinen koirani) kanssa kävin tallilla, pitihän sitäkin hyppyyttää parin esteen yli.

Muistaakseni vuonna -93 kävin kentän reunalla katsomassa agilitytreenejä. Lotta oli silloin 2-vuotias ja taisin kokeilla sitäkin juoksuttaa jonkun esteen yli. Silloin tiesin heti, että tämä on se laji mitä haluan harrastaa. Lotta ei agilitysta niin innostunut, kyllä se hyppi korkeitakin hyppyjä, käveli puomin ja A:n, meni putkesta läpi. Mutta Lotta ei ollut helpoin motivoitava, enkä minä 15-16-vuotiaana osannut sitä oikein motivoida ja palkata. Silloin ohjatutkin treenit olivat mitä olivat, en ainakaan itse niistä hirveästi mitään saanut irti. Tokojutut olivat sopivampia Lotalle ja käytiinkin ohjatuissa tokotreeneissä. Sekin oli vain sellaista "höntsäilyä". Tokokouluttaja puhui vain ruotsia ja ymmärsin sen minkä ymmärsin. Suomea hän ei juuri osannut. Lotta oli sekarotuinen, ei sen kanssa olisi muutenkaan kisoihin päässyt. Minulla on aina ollut kilpailuviettiä, osallistuin joihinkin ratsastuskilpailuihinkin aikoinaan. Kyllähän se vähän harmitti, että en saanut rotukoiraa jonka kanssa olisi voinut oikeasti harrastaa ja kilpailla. Ihan hyvä koira Lotta silti oli.

Joskus vuonna -95 näin kun villakoira meni agilityrataa treeneissä ja silloin päätin, että seuraava koirani on villakoira. En tiennyt villakoirista juuri mitään, en ollut edes nähnyt sellaisia "livenä", kun Vilman hankin. Tiesin vain värit, koon suurinpiirtein ja sen, että turkkia pitää pestä, föönata ja trimmata. Mutta minulla oli motivaatiota ja halua oppia, ja opinkin. Aloitin Vilman kanssa pentutokon kun se oli 4kk:n ikäinen. Se meni todella hyvin ja jatkettiin tokon alkeiskurssille ja jatkokurssillekin. Agility aloitettiin kun Vilmalla oli ikää 7,5kk. Treeneihin kulkeminen ei ollut ihan yksinkertaista, kun talvikaudella treenit olivat hallissa n. 5km:n päästä kotoa. Minulla ei ollut autoa, joten menin treeneihin bussilla. Matka kesti kauan, koska piti mennä kahdella bussilla, vaihtaa puolessa välissä matkaa. En oikein voinut pennun kanssa hallille kävelläkään mennen tullen. Bussipysäkiltä hallille oli vielä melkein kilometri matkaa, se piti kävellä. Takaisin tulin kuitenkin kävellen, siinä ei mennyt aikaa yhtään kauemmin kuin bussilla. Olin silloin päivät koulussa ja kun kotiin pääsin, piti melkein heti lähteä treeneihin, kun matka kesti niin kauan. Kaikki meni Vilman kanssa jotenkin helposti ja ensimmäinen kisastartti oli melko heti kun Vilma iän puolesta pääsi virallisiin kisoihin. Agility oli todellakin se "minun laji", tykkäsin todella paljon. Kävin Vilman kanssa Pertti Vilanderin kurssin jo ennen kuin Vilma oli startannut yksissäkään kisoissa. Vaikka muut kurssilaiset olivat jo kisanneet, osa oli kolmosissakin, silti meillä meni kurssilla hyvin.

Vilma nousi nopeasti kolmosluokkaan asti, se oli nopea ja osasi hyvin hakea esteitä kauempaakin. Meillä oli kuitenkin pari isohkoa ongelmaa. Koska Vilma oli nopea, en itse aina ehtinyt ohjata ajoissa ja Vilma meni helposti väärälle esteelle. Se myös haukkui taukoamatta rataa juostessaan, eikä kuullut käskyjä. Toinen iso ongelma oli kontaktit. Treeneissä Vilma juoksi aina kontaktipinnan alas asti, kisoissa oli aika lailla tuuripeliä että edes yksi tassu osui kontaktille. Itseä välillä hirvitti kun pieni koira loikkasi A:n harjalta suoraan maahan. Keinulla ei kontaktivirheitä tullut, Vilma oli niin kevyt että sen piti juosta kontaktipinnalle asti ennen kuin keinu laskeutui alas. Silloin kontakteja ei opetettu oikeastaan mitenkään, korkeintaan laitettiin etupalkka maahan kontaktipinnan jälkeen. Huomasin kyllä heti, että se ei Vilman kanssa toimi, mutta muuta tapaa en tiennyt, joten sillä mentiin. Kävin agilitykisoissa Oulun lisäksi mm. Kajaanissa, Kemissä, Hailuodossa, Kokkolassa. Muistan kerran Hailuodossa kun sain melkein vetää Vilman perässä starttipaikalle ja ajattelin, että tästä ei tule mitään, mutta luvan saatuaan Vilma lähti liikkeelle kuin tykin suusta, ja koska en ollut siihen varautunut, niin aika äkkiä meni väärälle esteelle.

Harrastin agilitya myös toisen kääpiövillakoirani Raisan kanssa. Raisan kanssa ei kisattu kuin pari kertaa, en saanut Raisasta koskaan oikeasti kisavalmista. Kyllähän Raisa osasi kaikki esteet hyvin ja meni pitempääkin rataa, mutta se ei niin innostunut agilitysta kuitenkaan. Se saattoi häipyä kesken radan jonnekin. Maneesissa kun talvisin treenattiin, Raisa meni syömään hevosenpaskaa. Se oli kivempaa kuin esteitten suorittaminen. Kerran kävin Raisan kanssa epävirallisissa kisoissa "epiksissä" mölliluokassa. Raisa suoritti koko radan mallikkaasti, ilman virheitä, mutta juuri ennen viimeistä estettä kääntyikin takaisin ja hyppeli esteet samassa järjestyksessä takaisinpäin. Ainakin yleisöllä oli hauskaa. Raisalla oli myös paha tapa purra oma hihna aina poikki kun joutui odottamaan minua kentän reunalla. Kuitenkin kävin Raisan ja Vilman kanssa samoissa treeneissä, missä tehtiin kolmosluokan ratoja. Vähän meinasi välillä käydä oman kunnon päälle juosta pidempiä radanpätkiä kahden nopean koiran kanssa. Yksissä kisoissa Raisa päätti, että pussia ei voi mennä ja tuomarikin tuli auttamaan, piteli pussin toista päätä auki kun minä yritin houkutella Raisaa pussiin. Mutta tuomari oli Raisan mielestä pelottava ja pussi jäi suorittamatta. Kerran Raisa jäi haukkumaan kisoissa numerokylteille. Niin siinä käy kun menee kisoihin koiran kanssa, joka ei ole kisavalmis.

En muista, että olisin ihmeemmin jännittänyt kilpailemista. Kun oma kilpailuvietti on tarpeeksi suuri, jännityskin jää taka-alalle. Joskus silti unohdin radan kesken kaiken. Silloin (2000-2002) oli tapana (ja suositus), että jos radalla tulee hylky, pitää mennä suorinta tietä radalta pois (kolmosluokassa). Toki sai suorittaa ne esteet, jotka siinä matkan varrella olivat.

Kävin myös portugalinvesikoirani kanssa alkeiskurssin, mutta omat resurssit eivät siinä vaiheessa riittäneet pitemmälle ja sitten minulla olikin muutama koiraton vuosi. Chihuahua Helmin kanssa olisi ollut kiinnostusta ainakin kokeilla agilitya, vaikka ihan minikoira onkin. Mutta Helmi oli siinä vaiheessa todella arka ja pelokas, eikä pelon takia pystynyt syömään makupalaa hallissa, joten meidän harrastus loppui siihen. Nythän Helmi on reipastunut niin paljon, että sen puolesta harrastaminen saattaisi onnistuakin, mutta sillä on toinen polvi 1 enkä halua sitä rasittaa enempää. Elena taas tykkäsi agilitysta, mutta 2/2 kyynärien takia se piti lopettaa ennen kuin kunnolla ehdittiin aloittaakaan. Eikä Elenasta olisi agilityyn muutenkaan pidemmän päälle ollut, sillä ei maksasairauden takia ollut lihaksia juuri ollenkaan. Toivottavasti nyt Essin kanssa onnistuisi, vaikka ei tällä hetkellä kovin lupaavalta vaikuta...

torstai 27. elokuuta 2015

Epilepsiaa?

Helmi sai eilen illalla jonkun kohtauksen, vaikutti kyllä epileptiseltä kohtaukselta.

Käytin koirat iltapissalla klo 21 maissa ja kotiin päästyä Helmi meni sänkyyn nukkumaan, ihan niin kuin joka ilta. Kävin laittamassa Helmin suuhun hampaanpoistokohtaan antiseptista geeliä, olen laittanut sitä joka ilta hammasoperaation jälkeen. 5 minuuttia sen jälkeen Helmi nousi ylös, huojui, pää kääntyili puolelta toiselle ja Helmi nuoli huulia. Silmissä oli hätääntynyt katse. Sitten Helmi meni makuulle ja koko koira nyki. Helmi oli tajuissaan koko ajan ja selvästi hämmentynyt ja ehkä vähän peloissaankin. Katsoin kellosta aikaa ja mietin, että tämä pitäisi saada videolle. Ajattelin kuitenkin, että yleensä tällainen kohtaus menee ohi niin äkkiä, etten hakenut puhelinta. Mutta pään kääntyily vain jatkui ja jatkui eikä Helmi päässyt jaloilleen. Silittelin sitä ja rauhoittelin, kuitenkin tarkkailin Helmin eleitä, joskus koira saattaa olla aggressiivinen kun kohtaus on päällä. Välillä Helmi katsoikin minua "pahasti", korvat takana, silloin en koskenut siihen. Noin 5 minuutin päästä Helmi nousi ylös ja lähti olohuoneeseen ja oksensi matolle ison lammikon valkoista vaahtoa ja limaa. Se oksensi toisenkin kerran samanlaisen lammikon ja yökkäili vielä muutaman kerran. Sitten vaelteli levottomasti ympäriinsä, hoippui, meinasi kaatua välillä. Kuola valui suusta. Kun tätä oli kestänyt 15-20 minuuttia, soitin eläinlääkäripäivystykseen. Kun vihdoin pääsin sinne (oli varattuna pitkään) ja juttelin hoitajan kanssa, Helmi rauhoittui sänkyyn makaamaan ja pään kääntyilykin oli loppunut. Tultiin siihen tulokseen, että tarkkailen tilannetta ja jos Helmin vointi huononee, soitan uudestaan ja käytän Helmiä päivystyksessä. Kaiken kaikkiaan kohtaus kesti yli 20 minuuttia. Helmi oli kuolannut sängynpeiton ihan märäksi parista kohdasta. Yön Helmi nukkui ja aamulla oli jo oma itsensä.

Helmillä ei ole ennen ollut mitään vastaavaa, se on ollut terve koira kaikin puolin. Heti tuli mieleen epilepsia kun huomasin Helmin tilanteen, mutta kun se oksensi niin voimakkaasti, pelkäsin myrkytystä. En kuitenkaan ollut nähnyt Helmin syövän ulkoa mitään muuta kuin kepin paloja.

koirien epilepsiasta

 
Kohtauksen mentyä ohi iski väsy.
 
 
Jos tulee uusi kohtaus, pitää käyttää Helmi eläinlääkärissä. Muut sairaudet voi sulkea pois verikokeilla ja muilla tutkimuksilla. Jos mitään selitystä kohtauksille ei löydy, kyse on yleensä epilepsiasta.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ruokinta-asiaa

Helmi syö raakaruokaa eli eri lihoja raakana. Vitamiinit ja hivenaineet annan purkista ja kalanmaksaöljyn pullosta. Helmi ei tykkää maksasta eikä kalasta, siksi annan kalanmaksaöljyä, siitä saa A-, D- ja E-vitamiinit sekä omega3 ja 6-rasvahapot. Lihasta ei myöskään saa sinkkiä tarpeeksi, annan Helmille Kelasin-sinkkitabletista neljäsosan joka päivä. Koiran sinkintarve on 2mg/kg. Helmille voisi antaa sinkkiä enemmänkin kuin tuon neljäsosan. Helmi ei syö luita, joten kalsiumin saa myös purkista. Merilevä kuuluu myös jokapäiväiseen ruokaan. Annan kuituna pellavansiemenrouhetta veteen turvotettuna tarvittaessa eli jos on saanut lihaa, jossa on luuta mukana. Tämä ruokavalio on sopinut Helmille hyvin. Ripulia ei ole oikeastaan koskaan, eikä Helmi myöskään ole oksennellut. Silmät eivät vuoda ja turkki on paksu ja kiiltävä. Ruoka maistuu hyvin, tosin on joitain lihoja, mitä Helmi ei suostu syömään. Koska Helmi syö niin vähän (70-80g/päivä), voin ostaa lihoja myös ihan tavallisista ruokakaupoista, vaikka olisi kalliimpaakin. Annankin usein sika-nautajauhelihaa tai broilerinjauhelihaa. Mitään palalihoja Helmi ei suostu syömään, se tykkää enemmän ruuasta, jota ei tarvitse pureskella. Broilerinsiipeä se kuitenkin syö, tosin siinäkin meni aikaa ennen kuin uskalsi sitä edes maistaa. Mutta broilerin fileesuikaleet tai broilerinsydämet ei kelpaa. Hevosenlihaa Helmi ei suostu syömään missään muodossa. Annan pääasiassa luuttomia lihoja, mutta silloin tällöin saa yhden Mush Barf Vaisto-pullan, jossa on myös luuta.
tietoa raakaruokinnasta






Essin kohdalla on pitänyt hakea sopivaa ruokaa, kun tuntuu, että aina on kakka enemmän tai vähemmän löysää tai muita mahavaivoja. Essiä ilmeisesti närästääkin välillä, kun oksentaa tyhjää mahaa ja venyttelee. Kun Essi tuli minulle, sain kasvattajalta mukaan 2 pussia kuivaruokaa. 1stChoicen pentunappulaa ja PureNaturalin pentunappulaa. Kasvattajalla oli syönyt tuota ensimmäistä sekä saanut myös vähän raakaa lihaa nappuloitten sekaan. Syötin alussa noita, mutta Essillä oli kakka koko ajan löysää ja sitä tuli paljon. Kokeilin myös raakaruokaa ilman nappuloita, mutta sekään ei sopinut. Kakkaa tuli vähemmän, eikä ollut aina löysää, mutta Essiä närästi. Se oksensi tyhjää mahaa melkein joka aamuyö. Sitten tuli kunnon ripuli, siihen piti hakea antibiootit ja syöttää Royal Caninin gastrointestinal-nappuloita. Tuolla ruualla maha tulikin kuntoon, mutta kakkaa tuli hirmuisia määriä tuon kokoiselle koiralle ja Essi laihtuikin vähän. Raakaruualla Essin paino nousi parhaimmillaan 300g viikossa, mutta nappuloihin siirtymisen jälkeen tippui vähän ja jäi pitkäksi aikaa samoihin lukemiin. Essi kasvoi korkeutta, mutta paino ei noussut ja se oli hirmu laiha. Kaikki luut tuntuivat selvästi. Seuraavaksi kokeilin Orijenin pentunappuloita, mutta Essi ei tykännyt niiden mausta ja söi todella vähän. Royal Caninista tykkäsi, mutta kun se ei muuten sopinut, niin piti kokeilla taas jotain muuta. Ostin pikku pussin Taste of the Wildin pentunappulaa, mutta kun odottelin tilausta saapuvaksi, rupesi Essi syömään Orijenia paremmin. Taste of the Wild sitten ei kelvannut. Syötin Orijenit pois, laitoin aina vähän Taste of the Wildiä sekaan, niin söi molempia. Mutta kakka oli edelleen usein vähän löysää ja sitä tuli paljon. Eikä Essin paino noussut yhtään. Rupesin lisäämään kermaviiliä nappuloitten sekaan ja kun Orijen loppui kokonaan, kakkakin muuttui suht hyväksi (useimmiten). Nyt on syönyt noiden nappuloitten ja kermaviilin lisäksi myös vähän lihaa ja paino on noussut 800g. Nyt Essi ei ole enää liian laiha. Mutta ruoka ei vieläkään ole täysin sopivaa. Essin maha kestää joitain lihoja pieniä määriä, mutta luulen, että pelkkää lihaa ei kestä. Pakko syöttää nappuloita pääasiassa. Kunhan tuon nykyisen pussin saa syötyä loppuun, kokeilen vielä jotain muuta merkkiä. Minulle on tärkeää, että nappuloissa ei olisi mitään viljoja (ei edes riisiä), perunakin on vähän niin ja näin. Essi on melko huono syömään, se ei vain ole kiinnostunut ruuasta. Kun laitan kupin lattialle, Essi jää olohuoneeseen makaamaan. Sitten jonkin ajan päästä saattaa mennä syömään, usein kuitenkin jättää syömättä. Aikaisin aamulla Essi ei koskaan syö, vaan vasta pitemmän lenkin jälkeen.


Koirat syövät kahdesti päivässä. Aamulla lyhyen pissatuslenkin jälkeen (Helmi syö) samalla kun syön itsekin aamupalan ja illalla klo 18 maissa iltalenkin jälkeen.

Makupaloina lenkeillä käytän pääasiassa näitä pieniksi paloiksi paloiteltuna.


 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Helmi kävi hammaslääkärissä

Huomasin kesäkuun lopussa, että Helmiltä on lähtenyt yksi etuhammas. Ihmettelin asiaa, mutta en vielä huolestunut, kun hampaat muuten näyttää olevan hyvässä kunnossa. Nyt reilut pari viikkoa sitten huomasin, että kaksi yläetuhammasta heiluu, ne irronneen hampaan viereiset hampaat. Ensimmäisenä mieleen tuli parodontiitti (parodontiitista). Vein Helmin eläinlääkäriin, hammassairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Hän suositteli että hampaiden tila selvitettäisiin röntgenin avulla ja samalla hampaat puhdistettaisiin.


Tänään Helmillä oli aika eläinlääkäriin aamulla klo 8. Ruokaa ei saanut aamulla antaa nukutuksen takia ja kun laitoin itselle aamupalaa, Helmi tuli ihmettelemään ja katselemaan, että unohtuiko minulta joku, kun vähän nälkäkin olisi. Pettyneenä meni sitten takaisin sänkyyn nukkumaan kun ei ruokaa tullut. Eläinlääkärissä Helmiä vähän jännitti, se tärisi ja karvaa lähti paljon. Rauhoituspiikistä huolimatta Helmi sinnitteli hereillä ja kun hoitaja tuli katsomaan, että joko Helmi nukkuu, niin murisi vain hoitajalle. Piti odotella vielä vähän kauemmin. Lopulta kuitenkin nukahti. Jätettiin Helmi hoidettavaksi ja lähdettiin kotiin odottelemaan. Vajaan parin tunnin päästä soitettiin, että Helmi on viety heräämöön ja sen voi tulla hakemaan. Helmi oli jo hereillä, seisoi (ja huojui) kun mentiin heräämöön sen luo. Saatiin eläinlääkäriltä vielä jatkohoito-ohjeita ja selvityksen siitä mitä Helmille oli tehty. Kaksi yläetuhammasta ja yksi alaetuhammas oli poistettu, niiden kiinnityskudokset oli tulehtuneet ja hampaiden kiinnitys oli vähentynyt 70-80%. Takahampaat oli onneksi vielä terveet ja hyväkuntoiset. Jatkossa pitäisi saada jotenkin puhdistettua (harjattua) Helmin hampaita kotona ja käydä hammashoidossa eläinlääkärissä kerran vuodessa. Nyt pitää antaa kipulääkettä (metacam) huomenna ja siitä eteenpäin tarvittaessa. Poistokohtaan laittaa dentisept klorheksidiinigeeliä iltaisin viikon verran. Helmi on ollut yllättävän virkeä koko ajan, vaikka oli nukutettu, eikä ilmeisesti saanut heräteainettakaan. Pissalle ei millään meinannut ruveta, vaikka pihalla käytettiin. Lopulta sitten pissasi 6 tuntia eläinlääkäriin viemisen jälkeen. Iltalenkillä jaksoi jo olla mukana ja ruuan (sika-nautajauhelihaa) söi suurella halulla.

"Isin" läheisyys auttaa.


Kallista on koiran hammashuolto, 336€ maksoi tämä käynti. Ja vakuutushan ei korvaa näitä hammasjuttuja.

Parodontiitti on monen pikkukoiran ongelma, chihuahua kuuluu niihin.

Helmin hampaidenharjaus ei tule olemaan ihan helppoa. Helmi inhoaa kun sen suuhun kosketaan ja se inhosi myös koirien hammastahnaa kun sitä Helmille tarjosin. Saa nähdä, onnistuuko koko homma ollenkaan.

maanantai 17. elokuuta 2015

Hallintaongelmia

Essin kanssa aloitetaan agilityn alkeiskurssi 28.8. Aloitettiin "treenaaminen" pentukurssilla maaliskuussa ja siitä sitten jatkettiin agilityyn valmistavalle kurssille. Essillä on hirveästi intoa opetella uusia asioita ja se tykkää tehdä vähän kaikenlaista. Välillä kun kierrokset on korkealla, meinaa keskittyminen herpaantua ja koko homma menee sähläämiseksi. Keskittyminen ja etenkin ryhmässä työskentely on kuitenkin parantunut huimasti siitä mitä se oli maaliskuun lopussa. Toki ikäkin vaikuttaa.



Essin kanssa treenaamisessa on ollut (ja on edelleen) omat haasteensa. 8-9-viikkoisena opeteltiin makupalojen syömistä ja että namien eteen kannattaa tehdäkin jotain. Luoksetuloa piti harjoitella erityisen paljon, Essiä ei juuri kiinnostanut missä minä menen tai että minulla on herkkuja tai lelu. Kun se päätti mennä jonnekin, se meni eikä välittänyt vaikka sitä huutelin. Ensimmäisen viikon aikana Essi oli vapaana ainoastaan pienellä aidatulla takapihallani, ja vaikka piha on todella pieni, oli Essin sisälle saaminen vaikeaa. Se ei reagoinut kutsuun ja jos menin hakemaan, lähti karkuun. Makupalat tai lelut ei olleet tarpeeksi kiinnostavia Essin mielestä. Sitä ei myöskään yhtään haitannut vaikka jätin sen yksin pihalle ja menin itse sisälle. Yleensä se tuli sisälle vasta kun varpaat oli niin jäässä, ettei pystynyt enää kävelemään. Silloin meni maahan makaamaan eikä lähtenyt karkuun kun menin sitä hakemaan. Ulkona "ihmisten ilmoilla" Essiä jännitti niin paljon, ettei se pystynyt syömään. Kun ensimmäisen kerran vein sen pellolle ja päästin vapaaksi, se jäi vain paikoilleen ihmettelemään. Ei tullut perään kun juoksin kauemmas eikä kuunnellut kun kutsuin sitä. Vaikka Helmi ja Elena tulivat minun perässä ja syötin niille makupaloja, Essiä ei kiinnostanut, se vain lähti toiseen suuntaan. Pikkuhiljaa se rupesi kulkemaan paremmin mukanakin ja tuli kun kutsuin. Todella paljon treenattiin luoksetuloa eri tilanteissa ja paikoissa.

Pitkään luoksetulo olikin vahva, mutta nyt taitaa murkkuikää pukata, kun välillä korvat katoaa kokonaan. Edelleen treenataan luoksetuloa paljon. Käydään joka päivä pitempi lenkki metsässä, koirat saavat olla vapaana. Välillä aina kutsun Essiä ja kehun ja palkkaan kun tulee. Ja päästän heti uudestaan vapaaksi. Välillä joudun ottamaan hihnaankin, jos tulee ihmisiä tai koiria vastaan. Essi on nyt ruvennut tekemään sitä, että jos huomaa ihmisen (marjanpoimijoita liikkuu nyt metsässä), rupeaa haukkumaan, eikä tule kun kutsun. Kun lähden juoksemaan toiseen suuntaan, Essi tulee kyllä perään, mutta juoksee ohi. Sitten jää vähän matkan päähän seisomaan, eikä tule kun kutsun. Silloin olen käskenyt sen istumaan, mikä onkin yleensä toiminut ja olen saanut Essin kiinni. Toki kehun ja palkkaan siinäkin kun pysyy istumassa.

Tämä sama ongelma on tullut nyt myös halliin, missä treenit pidetään. Ensimmäisen kerran Essi lähti lipettiin, kun piti juosta kahden hypyn kautta namikupille. Essi kiersi jälkimmäisen hypyn, ja kun namikupille pääsy estettiin, lähti Essi juoksemaan täysiä ympäri hallia. Eikä välittänyt kutsuista. Ja sai vielä 2 muutakin koiraa peräänsä juoksemaan, Essi nautti. Vaikka toiset koirat saatiin äkkiä kiinni, Essi vain jatkoi juoksemista. Toisen kerran lähti juoksemaan, kun harjoiteltiin valssaamista kahden siivekkeen avulla. Kun itse olin vähän epävarma ja hidastelin, Essi häipyi. Ja sai taas toisen koiran peräänsä. Menee treenaaminen vaikeaksi, jos suurin osa ajasta menee siihen, että yritän saada Essiä kiinni. Ja mitä useammin se pääsee noin "karkuun", se palkkaantuu siitä vapaana juoksemisesta ja haluaa tehdä sitä uudestaan ja uudestaan. En voi palkata Essiä lelullakaan, koska jos se saa lelun, ei se anna kiinni. Juoksee vain lelu suussa. Muutenhan lelupalkka toimisi Essillä hyvin, se rakastaa leluja, vetoleikkejä ja myös hakee lelua mielellään. Yleensä aina lelu voittaa makupalan, jos se saa valita. Tähän ongelmaan pitäisi ehdottomasti keksiä joku ratkaisu, muuten ei tule treenaamisesta mitään. Agilityssa kun ei oikein voi koiraa pitkään liinaankaan laittaa. Pitäisiköhän meidän unohtaa agility ja siirtyä tokoon?


Metsälenkillä piti poiketa mutaojassa...
 
 

perjantai 14. elokuuta 2015

Essin puunaamista...

Eilen oli taas Essin pesu- ja trimmauspäivä. Pesen ja trimmaan kerran viikossa, niin ei ole kovin iso homma yhdellä kerralla. Tykkään villakoiran turkinhoidosta, etenkin trimmaaminen on kivaa hommaa :) Villakoirasta on moneksi, siitä saa niin erinäköisen erilaisilla trimmaustyyleillä. Ja koska karva kasvaa nopeasti, muutoksetkin näkyy äkkiä. Essi ei ole näyttelykoira, joten sille voin kokeilla huoletta erilaisia trimmaustyylejä.

Ensin karstaan turkin kokonaan läpi, katson ettei ole takkuja, ja jos on, selvitän ne ennen pesua. Sitten kastelen turkin kokonaan, myös pään ja kuonon. Levitän shampoon joka puolelle ja huuhtelen. Sitten laitan hoitoainetta joka paikkaan paitsi jalkoihin ja mahaan. Pesen jalat shampoolla uudestaan ja sen jälkeen huuhtelen jalat ja hoitoaineen. Kuivaan pyyhkeellä ja käärin Essin pyyhkeeseen ja kannan trimmauspöydälle föönattavaksi. Föönaan ensin takapään, takapuolen, takajalat ja hännän. Sitten otan pään esille pyyhkeen alta ja föönaan pään. Sitten rintakehän ja etujalat. Viimeisenä "iso turkki" ja maha. Föönaan turboföönillä, se on niin tehokas että ei tarvitse karstata turkkia samalla, vaan vasta kun koko turkki on joka puolelta täysin kuiva. Aikaa föönaamiseen menee n. 20 minuuttia. Kun koko koira on kuiva, karstaan turkin läpi. Sen jälkeen konetyöt, eli ajelen koneella kuonon, varpaat, hännäntyven, osan mahaa ja Essin nykyisessä trimmissä myös takaosan ja jalkojen yläosat. Konetöiden jälkeen trimmaan saksilla muut osat, yleensä vain siistin vähän, viikossa ei ehdi turkkikaan kasvaa älyttömän paljon. Kuitenkin aikaa tuossa kaikessa menee kolmisen tuntia.

Essi on helposti käsiteltävä, se nukahtaa aina. Kun aloitan föönaamisen takaosasta, Essi yrittää vähän rimpuilla, mutta pian luovuttaa ja saman tien nukahtaa. Miesystävä Pekka pitelee Essiä paikoillaan ja huolehtii, että ne osat, mitä en ole vielä föönannut, pysyy kostean pyyhkeen alla. Välillä Essi meinaa nukahtaa seisaalleen kun trimmaan saksilla. Sitä pitää herätellä välillä, ettei se kaadu ja putoa pöydältä. Essi nukahtaa myös harjatessa ja kynsiä leikatessa.

 
 

Villakoiran turkki on monen mielestä työläs, mutta minusta kuitenkin helppo niin kauan kun hoitaa sitä niin, että takkuja ei pääse tulemaan. Joillain koirilla se vaatii sen kertaviikkoisen pesun ja föönaamisen, jotkut pysyvät takuttomana pidemmillä pesuväleillä. Liika karstaaminen kuluttaa turkkia ja takkuja tulee vain enemmän. Puhdas turkki ei takkuunnu, eikä sitä tarvitse juuri harjailla. Sanotaan, että kun löytää takun, pitää koira heti pestä ja föönata huolellisesti. Jos takun vain selvittää, eikä pese koiraa, on seuraavana päivänä uusi takku jne. Lopulta koko turkki on ihan takussa. Essillä ei ainakaan vielä ole ollut varsinaisia takkuja, ainoastaan pari pientä "takunalkua" olen löytänyt.

Olen aina tykännyt turkinhoidosta ja pidin ensimmäisen villakoiranikin näyttelyturkissa pitkään. Olen myös trimmaillut muiden koiria. Oikeaa näyttelytrimmiä en ole tehnyt kuin pari kertaa omalle koiralle. Trimmauskurssilla olen käynyt yhden kerran, muistaakseni vuonna 2000. Pääasiassa siis "itseoppinut". Aloitin harjoittelun omalla (ensimmäisellä villa-) koiralla katsomalla kuvasta vähän mallia millainen trimmin pitäisi olla. Parhaiten opin kun käytin koiran ensin trimmaajalla ja sitten itse trimmailin sen mukaan.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Treenihetki Essin kanssa

Tänään käytiin aamulla pellolla treenaamassa vähän pallon hakemista ja etenkin sen palauttamista minulle. Normaalisti Essi hakee pallon ja vain juoksee se suussa ilman aikomustakaan tuoda palloa minulle takaisin. Tänään kokeilin kahden pallon taktiikkaa, eli heitin pallon ja kun Essi lähti tulemaan takaisin pallo suussa, vingutin toista palloa ja Essi tuli heti minun luo. Se tiputti hakemansa pallon jalkojeni juureen ja saman tien heitin sille toisen pallon. Tällä tavalla tein muutaman heiton ja aina Essi palautti juuri hakemansa pallon minulle. Tavoite on, että treeneissä voin palkata Essin pallolla ja se myös palauttaa sen pallon minulle heti kun on hakenut sen. Tähän tavoitteeseen on vielä paljon matkaa... Mutta jospa kuitenkin joskus toteutuisi.
 
Iltapäivällä käytiin lähellä olevalla hiekkakentällä, treenattiin palkalle fokusointia ja juoksemista sinne "jes"-vapautussanalla. Tämä treeni aloitettiin jo pentukurssilla niin, että näytettiin koiralle kuppi jossa on nami ja annettiin käsky "jes" ja päästettiin koira kupille syömään namin. Nyt treenataan sitä, että voin itse seisoa Essin sivulla, vähän kauempana ja silti Essi katsoo kuppia ja lähtee juoksemaan sinne kun sanon "jes". Näissä harjoituksissa on pakko pitää Essi pitkässä liinassa, koska muuten se saattaa ottaa kupin suuhun ja lähteä juoksemaan sen kanssa.


Tätä taitoa tarvitaan agilityssa jatkossa. Koira on helppo palkata etupalkalla esim. keppitreeneissä, kontaktitreeneissä ja muutaman esteen sarjaa suoritettaessa. Kun koira on opetettu katsomaan palkkaa eikä minua, on sen helpompi suorittaa esteet oikein.

tiistai 11. elokuuta 2015

Kuparikertymäsairaudesta

Elenalla oli kuparikertymäsairaus, tässä siitä enemmän tietoa:
maksan kuparikertymäsairaudesta

Elena oli lopussa jo niin väsynyt...


 
 

torstai 6. elokuuta 2015

Essin treenejä

Essin kanssa ollaan agilityyn valmistavalla kurssilla. Opetellaan mm. 2on2off-kontakteja korokkeen avulla. Koiran pitää hakeutua korokkeelle niin, että etujalat on maassa ja takajalat korokkeella. Tästä saa lähteä vain luvalla. Myöhemmin kun aloitetaan agility, tätä taitoa hyödynnetään puomin kontaktilla. Koiran pitää juosta puomin alastuloon ja pysähtyä siihen niin, että takajalat jää kontaktipinnalle ja etujalat on maassa. Tällä tavalla kisoissa kontaktivirheitä ei tule eli koira ei loikkaa kontaktipinnan yli.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Lumikristallin Beautiful Elena 24.3.2013-3.3.2015

Elena tuli minulle toukokuussa 2013. Kasvattaja sanoi, että Elena on erittäin vilkas pentu, mutta minun luona se oli kaikkea muuta. Se jaksoi touhuta ja leikkiä vartin, sitten nukahti parin tunnin unille. Se nukkui niin sikeästi, ettei tiennyt vaikka lähdin Helmin kanssa lenkille. Elenan ollessa 10-viikkoinen, vein sen viereiselle pellolle juoksemaan vapaana Helmin kanssa. 10 minuuttia Elena jaksoi, sitten väsähti niin että minun piti kantaa se kotiin. Matkaa pellolta kotiin oli n. 100m. Ihmettelin silloin, että onko tämä ihan normaalia, olin tottunut että villakoirat on vilkkaita ja energisiä etenkin pentuna.

Kävin Elenan kanssa paljon eri paikoissa kun se oli pentu. Kaupungin keskustassa, eläinkaupassa, mätsäreissä, agilitykisoja katsomassa. Kaikissa paikoissa se oli rauhallinen, makoili maassa kun vähän aikaa seisottiin paikoillaan. Elena rakasti kaikkia ihmisiä ja etenkin lapsia. Se ei koskaan vierastanut ketään, heti oli syliin menossa. Mitään tuhojakaan se ei koskaan tehnyt, ei muutenkaan pureskellut mitään (ei edes sormia). Elena ei ollut erityisen vilkas koskaan. Leluistakaan Elena ei välittänyt. Lähti kyllä perään jos heitin pallon, mutta jäi pallon viereen seisomaan. Elena ei halunnut ottaa suuhun mitään muuta kuin ruokaa.

Harrastin Elenan kanssa agilitya, mutta kovin pitkälle ei edetty, kun Elenalla todettiin 2/2 kyynärät. Lonkat oli A/A ja polvet 0/0. Huonojen kyynärien lisäksi Elenalla oli löysät olkapäät. Se näkyi päällepäinkin, Elenan etujalat vääntyivät kun se istui, olkapäät ja kyynärät ulospäin. Tokoa harrastettiin loppuun asti. Epäilin jo pentuaikana, että Elenalla on jotain vikaa etujaloissa. Se ontui kun oli juossut hetken pihalla ylä- ja alamäkeen. Ontumista kesti vain hetken, lähinnä levon jälkeen. Epäilin myös, että polvissa olisi jotain vikaa, kun Elena ei koskaan oppinut käyttämään takapäätä eikä hyppinyt tai pomppinut. Se ei päässyt sohvallekaan kuin vasta päälle 1-vuotiaana. Lihaksia ei ollut ollenkaan liikunnasta huolimatta.

Ensimmäisten juoksujen aikaan Elena lakkasi syömästä. Lopulta se söi vain pari nappulaa päivässä ja oksenteli tyhjää mahaa. Kaikki energiat katosivat ja Elena laihtui puoli kiloa. Se oli pelkkää luuta ja nahkaa. Siirryin syöttämään raakaruokaa ja se kelpasi hyvin ja Elena lihoi takaisin menettämänsä grammat ja energia lisääntyi. Elena oli kuin eri koira, se jaksoi paljon enemmän kuin koskaan ennen. Kunnes tuli seuraavat juoksut. Elena lakkasi taas syömästä, mutta ei ollut ehtinyt laihtua merkittävästi kun vein sen verikokeisiin. Samalla ultrattiin kohtu, varmistettiin ettei ole kohtutulehdusta. Samalla reissulla otettiin lonkka- ja kyynärkuvat. Elenalla kesti 22 tuntia toipua rauhoituksesta. Silloin huolestuin, että nyt on joku pahasti pielessä. Verikokeista selvisi että maksa-arvot on koholla. ALAT oli reilut 500 kun viitearvot on 24-136. Muut maksa-arvot olivat vielä normaalit. Elena määrättiin erikoisruokavaliolle, mutta se ei suostunut syömään sitä kuin vajaat 2 viikkoa. Paino putosi taas. Rupesin syöttämään lihoja, se oli ainoa ruoka mikä sille kelpasi. Ajattelin, että pääasia että syö jotain. Ravintolisä samylinia Elena söi joka päivä ruuan seassa.

Elenalle tehtiin sappihappotesti, mitattiin sappihapot verikokeella ennen ja jälkeen syönnin. Ne arvot olivat koholla jonkin verran. Maksa myös ultrattiin, etsittiin mahdollista shunttia eli ylimääräisiä verisuonia maksasta. Shunttia ei löytynyt, mutta eläinlääkäri sanoi, että pieni shuntti voi jäädä ultrassa huomaamatta. Elenan vointia seurattiin säännöllisillä verikokeilla. Maksa-arvot olivat joka kerta korkeammat kuin edellisellä kerralla. Lopussa nousi muutkin arvot kuin ALAT. Elenan vointi pysyi kuitenkin tasaisena. Toki oli huonompiakin päiviä, mutta vähemmän. Viimeiset verikokeet otettiin tammikuun lopussa. Kaikki maksa-arvot olivat korkeat. ALAT 1916 (24-136), AFOS 176 (19-106), GGT 24 (0-11), ASAT 192 (10-57). Vaikka Elenan vointi oli silloin vielä hyvä, tiesin, että nyt on paha tilanne, että tästä Elena ei selviä. Eläinlääkäri ehdotti koepalan ottamista maksasta, mutta en halunnut siihen ruveta. Elena tuskin olisi edes nukutuksesta selvinnyt enää siinä vaiheessa. Leikkauksesta toipuminen on muutenkin iso juttu ja kun Elenan tilanne oli jo niin huono, niin en halunnut enää kiusata Elenaa leikkauksella. Jatkettiin elämää päivä kerrallaan. Käytiin tokotreeneissäkin kerran viikossa. Kotona treenaamiset jäivät vähälle, kun Elena nukkui niin paljon. Treeneissä hallilla se skarppasi ja jaksoi. Helmikuun lopussa Elenan vointi oli jo niin huono, että se vain nukkui. Ei jaksanut enää yhtään leikkiä Essi-pennun kanssa. Ulos kun lähdettiin, kannoin Elenan sängystä eteiseen. Vapaana kun sai olla, jaksoi juostakin, mutta hihnassa ei olisi yhtään jaksanut kävellä. Silloin varasin sille ajan eläinlääkäriin. Olin vaihtanut muutaman sähköpostiviestin Elenaa hoitaneen eläinlääkärin kanssa ja vastaanotolla sitten tultiin siihen tulokseen, että eutanasia on ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Vastaanotolla Elena nukkui kääröllä sylissäni koko ajan. Se ei jaksanut enää huomioida ympäristöä ollenkaan. Kun Elena sai rauhoituspiikin, se meni tajuttomaksi saman tien. Sen elimistö oli jo ihan lopussa. Lähetin Elenan avattavaksi, halusin tietää, mikä sairaus sillä oli.

Neljän kuukauden kuluttua Elenan kuolemasta tuli ruumiinavauslausunto. Diagnoosi oli perinnöllinen maksan kuparikertymäsairaus ja krooninen lymfosytaarinen hepatiitti. Elena oli sairas jo syntyessään, siksi oli pentunakin niin väsynyt. Ruumiinavauslausunnossa oli mainittu laihuus ja lihasköyhyys. Lihakset eivät kehittyneet koskaan tuon sairauden takia. Keuhkoissa oli myös nestettä ja limaa. Jos Elenaa ei olisi lopetettu silloin, se olisi luultavasti kuollut joka tapauksessa pian. Keuhkot olisivat pettäneet.

Elena koiranetissä


Helmi ja Essi

Lyhyt esittely koiristani.
 

Helmi on 3-vuotias pitkäkarvainen chihuahua, virallisesti Chimiwas Paulette Perdita. (Helmi koiranetissä) Vähän aremman puoleinen "prinsessa". Pentuna ja nuorempana oli todella arka ja pelokas, mutta nyt, kunnolla aikuistuttuaan on reipastunut paljon. Arkuuden takia luovuin kaikista harrastussuunnitelmistakin, mutta nyt tänä kesänä käytin Helmin yhdessä näyttelyssä. Todella hyvin ja reippaasti Helmi esiintyi ja saikin ERI:n eli erinomaisen. Luultavasti käytän Helmin uudestaan näyttelyssä ensi kesänä. Helmi ei ole koskaan lenkkeilystä hirveästi tykännyt ja kävelee lenkeillä aina hihnanmitan päässä takanani. Huonolla säällä sitä saa melkein vetää perässä. Vapaana kun on, saattaa joskus mennä edellekin, mutta pääasiassa silloinkin kävelee rauhallisesti, haistelee ja merkkailee. Helmi on luonteeltaan tuttujen ihmisten kanssa iloinen, lunki tyyppi. Vieraista ihmisistä ei välitä ja vieraita koiria ei siedä. Koirat saavat ohittaa läheltäkin, mutta ihan iholle ei saa tulla. Makupalojen eteen Helmi tekee mitä vain.

Essi on keskikokoinen villakoira, virallisesti Lumikristallin Ehtivä Elektroni. (Essi koiranetissä) Ikää Essillä on nyt 9kk. Essi on energinen ja vilkas, iloinen ja joka paikkaan ehtivä pentu. Essin kanssa on tarkoitus ruveta harrastamaan agilitya tavoitteellisesti ja myöhemmin ehkä myös tokoa. Näyttelyihin Essi ei pääse, koska sillä on hammaspuutoksia. Ylhäällä ja alhaalla edessä on vain 5 hammasta kun pitäisi olla 6. Hainkin enemmän harrastuskoiraa kuin näyttelykoiraa, joten tuo ei haittaa. Essi tuli minulle vähän "vahingossa". Kysyin kasvattajalta pentua kun tiesin, että narttu oli astutettu ja todistettavasti kantavana, mutta 3 narttua oli varattu jo etukäteen. Toivoin, että tulisi se neljäskin narttu, mutta tuli 4 urosta ja 3 narttua. Olin jo hyväksynyt, että tästä pentueesta en koiraa saa, kun kasvattaja ilmoittikin, että yksi narttupennun varannut perui varauksensa ja kysyi, olisinko vielä kiinnostunut pennusta. Essi oli jo ihan pikkuisena todella energinen, vilkas ja omaa tahtoa oli. Essin kanssa piti heti treenata luoksetuloa erityisen paljon ja muutenkin sitä, että minä olisin sen mielestä kiinnostava. Nyt tilanne on tuon suhteen hyvä, luoksetulo toimii (melkein aina) ja Essi on niin minun perään, että hätä tulee jos ei näe minua tai ei muuten pääse perääni. Tällä hetkellä Essi vaikuttaa lupaavalta harrastusten suhteen, sillä on intoa tehdä asioita minun kanssa ja oppiikin nopeasti.

Helmi ei hirveästi Essistä tykkää, Essin leikit on liian rajuja Helmille. Sietää kuitenkin Essiä, vaikka puolustaa ruokaa, luita ja välillä lelujakin pahaäänisesti jos Essi menee liian lähelle. Välillä haluaa silti leikkiä Essin kanssa, vetää lelua sen kanssa. Painimisesta ja juoksemisesta Helmi ei tykkää.