torstai 27. elokuuta 2015

Epilepsiaa?

Helmi sai eilen illalla jonkun kohtauksen, vaikutti kyllä epileptiseltä kohtaukselta.

Käytin koirat iltapissalla klo 21 maissa ja kotiin päästyä Helmi meni sänkyyn nukkumaan, ihan niin kuin joka ilta. Kävin laittamassa Helmin suuhun hampaanpoistokohtaan antiseptista geeliä, olen laittanut sitä joka ilta hammasoperaation jälkeen. 5 minuuttia sen jälkeen Helmi nousi ylös, huojui, pää kääntyili puolelta toiselle ja Helmi nuoli huulia. Silmissä oli hätääntynyt katse. Sitten Helmi meni makuulle ja koko koira nyki. Helmi oli tajuissaan koko ajan ja selvästi hämmentynyt ja ehkä vähän peloissaankin. Katsoin kellosta aikaa ja mietin, että tämä pitäisi saada videolle. Ajattelin kuitenkin, että yleensä tällainen kohtaus menee ohi niin äkkiä, etten hakenut puhelinta. Mutta pään kääntyily vain jatkui ja jatkui eikä Helmi päässyt jaloilleen. Silittelin sitä ja rauhoittelin, kuitenkin tarkkailin Helmin eleitä, joskus koira saattaa olla aggressiivinen kun kohtaus on päällä. Välillä Helmi katsoikin minua "pahasti", korvat takana, silloin en koskenut siihen. Noin 5 minuutin päästä Helmi nousi ylös ja lähti olohuoneeseen ja oksensi matolle ison lammikon valkoista vaahtoa ja limaa. Se oksensi toisenkin kerran samanlaisen lammikon ja yökkäili vielä muutaman kerran. Sitten vaelteli levottomasti ympäriinsä, hoippui, meinasi kaatua välillä. Kuola valui suusta. Kun tätä oli kestänyt 15-20 minuuttia, soitin eläinlääkäripäivystykseen. Kun vihdoin pääsin sinne (oli varattuna pitkään) ja juttelin hoitajan kanssa, Helmi rauhoittui sänkyyn makaamaan ja pään kääntyilykin oli loppunut. Tultiin siihen tulokseen, että tarkkailen tilannetta ja jos Helmin vointi huononee, soitan uudestaan ja käytän Helmiä päivystyksessä. Kaiken kaikkiaan kohtaus kesti yli 20 minuuttia. Helmi oli kuolannut sängynpeiton ihan märäksi parista kohdasta. Yön Helmi nukkui ja aamulla oli jo oma itsensä.

Helmillä ei ole ennen ollut mitään vastaavaa, se on ollut terve koira kaikin puolin. Heti tuli mieleen epilepsia kun huomasin Helmin tilanteen, mutta kun se oksensi niin voimakkaasti, pelkäsin myrkytystä. En kuitenkaan ollut nähnyt Helmin syövän ulkoa mitään muuta kuin kepin paloja.

koirien epilepsiasta

 
Kohtauksen mentyä ohi iski väsy.
 
 
Jos tulee uusi kohtaus, pitää käyttää Helmi eläinlääkärissä. Muut sairaudet voi sulkea pois verikokeilla ja muilla tutkimuksilla. Jos mitään selitystä kohtauksille ei löydy, kyse on yleensä epilepsiasta.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ruokinta-asiaa

Helmi syö raakaruokaa eli eri lihoja raakana. Vitamiinit ja hivenaineet annan purkista ja kalanmaksaöljyn pullosta. Helmi ei tykkää maksasta eikä kalasta, siksi annan kalanmaksaöljyä, siitä saa A-, D- ja E-vitamiinit sekä omega3 ja 6-rasvahapot. Lihasta ei myöskään saa sinkkiä tarpeeksi, annan Helmille Kelasin-sinkkitabletista neljäsosan joka päivä. Koiran sinkintarve on 2mg/kg. Helmille voisi antaa sinkkiä enemmänkin kuin tuon neljäsosan. Helmi ei syö luita, joten kalsiumin saa myös purkista. Merilevä kuuluu myös jokapäiväiseen ruokaan. Annan kuituna pellavansiemenrouhetta veteen turvotettuna tarvittaessa eli jos on saanut lihaa, jossa on luuta mukana. Tämä ruokavalio on sopinut Helmille hyvin. Ripulia ei ole oikeastaan koskaan, eikä Helmi myöskään ole oksennellut. Silmät eivät vuoda ja turkki on paksu ja kiiltävä. Ruoka maistuu hyvin, tosin on joitain lihoja, mitä Helmi ei suostu syömään. Koska Helmi syö niin vähän (70-80g/päivä), voin ostaa lihoja myös ihan tavallisista ruokakaupoista, vaikka olisi kalliimpaakin. Annankin usein sika-nautajauhelihaa tai broilerinjauhelihaa. Mitään palalihoja Helmi ei suostu syömään, se tykkää enemmän ruuasta, jota ei tarvitse pureskella. Broilerinsiipeä se kuitenkin syö, tosin siinäkin meni aikaa ennen kuin uskalsi sitä edes maistaa. Mutta broilerin fileesuikaleet tai broilerinsydämet ei kelpaa. Hevosenlihaa Helmi ei suostu syömään missään muodossa. Annan pääasiassa luuttomia lihoja, mutta silloin tällöin saa yhden Mush Barf Vaisto-pullan, jossa on myös luuta.
tietoa raakaruokinnasta






Essin kohdalla on pitänyt hakea sopivaa ruokaa, kun tuntuu, että aina on kakka enemmän tai vähemmän löysää tai muita mahavaivoja. Essiä ilmeisesti närästääkin välillä, kun oksentaa tyhjää mahaa ja venyttelee. Kun Essi tuli minulle, sain kasvattajalta mukaan 2 pussia kuivaruokaa. 1stChoicen pentunappulaa ja PureNaturalin pentunappulaa. Kasvattajalla oli syönyt tuota ensimmäistä sekä saanut myös vähän raakaa lihaa nappuloitten sekaan. Syötin alussa noita, mutta Essillä oli kakka koko ajan löysää ja sitä tuli paljon. Kokeilin myös raakaruokaa ilman nappuloita, mutta sekään ei sopinut. Kakkaa tuli vähemmän, eikä ollut aina löysää, mutta Essiä närästi. Se oksensi tyhjää mahaa melkein joka aamuyö. Sitten tuli kunnon ripuli, siihen piti hakea antibiootit ja syöttää Royal Caninin gastrointestinal-nappuloita. Tuolla ruualla maha tulikin kuntoon, mutta kakkaa tuli hirmuisia määriä tuon kokoiselle koiralle ja Essi laihtuikin vähän. Raakaruualla Essin paino nousi parhaimmillaan 300g viikossa, mutta nappuloihin siirtymisen jälkeen tippui vähän ja jäi pitkäksi aikaa samoihin lukemiin. Essi kasvoi korkeutta, mutta paino ei noussut ja se oli hirmu laiha. Kaikki luut tuntuivat selvästi. Seuraavaksi kokeilin Orijenin pentunappuloita, mutta Essi ei tykännyt niiden mausta ja söi todella vähän. Royal Caninista tykkäsi, mutta kun se ei muuten sopinut, niin piti kokeilla taas jotain muuta. Ostin pikku pussin Taste of the Wildin pentunappulaa, mutta kun odottelin tilausta saapuvaksi, rupesi Essi syömään Orijenia paremmin. Taste of the Wild sitten ei kelvannut. Syötin Orijenit pois, laitoin aina vähän Taste of the Wildiä sekaan, niin söi molempia. Mutta kakka oli edelleen usein vähän löysää ja sitä tuli paljon. Eikä Essin paino noussut yhtään. Rupesin lisäämään kermaviiliä nappuloitten sekaan ja kun Orijen loppui kokonaan, kakkakin muuttui suht hyväksi (useimmiten). Nyt on syönyt noiden nappuloitten ja kermaviilin lisäksi myös vähän lihaa ja paino on noussut 800g. Nyt Essi ei ole enää liian laiha. Mutta ruoka ei vieläkään ole täysin sopivaa. Essin maha kestää joitain lihoja pieniä määriä, mutta luulen, että pelkkää lihaa ei kestä. Pakko syöttää nappuloita pääasiassa. Kunhan tuon nykyisen pussin saa syötyä loppuun, kokeilen vielä jotain muuta merkkiä. Minulle on tärkeää, että nappuloissa ei olisi mitään viljoja (ei edes riisiä), perunakin on vähän niin ja näin. Essi on melko huono syömään, se ei vain ole kiinnostunut ruuasta. Kun laitan kupin lattialle, Essi jää olohuoneeseen makaamaan. Sitten jonkin ajan päästä saattaa mennä syömään, usein kuitenkin jättää syömättä. Aikaisin aamulla Essi ei koskaan syö, vaan vasta pitemmän lenkin jälkeen.


Koirat syövät kahdesti päivässä. Aamulla lyhyen pissatuslenkin jälkeen (Helmi syö) samalla kun syön itsekin aamupalan ja illalla klo 18 maissa iltalenkin jälkeen.

Makupaloina lenkeillä käytän pääasiassa näitä pieniksi paloiksi paloiteltuna.


 

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Helmi kävi hammaslääkärissä

Huomasin kesäkuun lopussa, että Helmiltä on lähtenyt yksi etuhammas. Ihmettelin asiaa, mutta en vielä huolestunut, kun hampaat muuten näyttää olevan hyvässä kunnossa. Nyt reilut pari viikkoa sitten huomasin, että kaksi yläetuhammasta heiluu, ne irronneen hampaan viereiset hampaat. Ensimmäisenä mieleen tuli parodontiitti (parodontiitista). Vein Helmin eläinlääkäriin, hammassairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille. Hän suositteli että hampaiden tila selvitettäisiin röntgenin avulla ja samalla hampaat puhdistettaisiin.


Tänään Helmillä oli aika eläinlääkäriin aamulla klo 8. Ruokaa ei saanut aamulla antaa nukutuksen takia ja kun laitoin itselle aamupalaa, Helmi tuli ihmettelemään ja katselemaan, että unohtuiko minulta joku, kun vähän nälkäkin olisi. Pettyneenä meni sitten takaisin sänkyyn nukkumaan kun ei ruokaa tullut. Eläinlääkärissä Helmiä vähän jännitti, se tärisi ja karvaa lähti paljon. Rauhoituspiikistä huolimatta Helmi sinnitteli hereillä ja kun hoitaja tuli katsomaan, että joko Helmi nukkuu, niin murisi vain hoitajalle. Piti odotella vielä vähän kauemmin. Lopulta kuitenkin nukahti. Jätettiin Helmi hoidettavaksi ja lähdettiin kotiin odottelemaan. Vajaan parin tunnin päästä soitettiin, että Helmi on viety heräämöön ja sen voi tulla hakemaan. Helmi oli jo hereillä, seisoi (ja huojui) kun mentiin heräämöön sen luo. Saatiin eläinlääkäriltä vielä jatkohoito-ohjeita ja selvityksen siitä mitä Helmille oli tehty. Kaksi yläetuhammasta ja yksi alaetuhammas oli poistettu, niiden kiinnityskudokset oli tulehtuneet ja hampaiden kiinnitys oli vähentynyt 70-80%. Takahampaat oli onneksi vielä terveet ja hyväkuntoiset. Jatkossa pitäisi saada jotenkin puhdistettua (harjattua) Helmin hampaita kotona ja käydä hammashoidossa eläinlääkärissä kerran vuodessa. Nyt pitää antaa kipulääkettä (metacam) huomenna ja siitä eteenpäin tarvittaessa. Poistokohtaan laittaa dentisept klorheksidiinigeeliä iltaisin viikon verran. Helmi on ollut yllättävän virkeä koko ajan, vaikka oli nukutettu, eikä ilmeisesti saanut heräteainettakaan. Pissalle ei millään meinannut ruveta, vaikka pihalla käytettiin. Lopulta sitten pissasi 6 tuntia eläinlääkäriin viemisen jälkeen. Iltalenkillä jaksoi jo olla mukana ja ruuan (sika-nautajauhelihaa) söi suurella halulla.

"Isin" läheisyys auttaa.


Kallista on koiran hammashuolto, 336€ maksoi tämä käynti. Ja vakuutushan ei korvaa näitä hammasjuttuja.

Parodontiitti on monen pikkukoiran ongelma, chihuahua kuuluu niihin.

Helmin hampaidenharjaus ei tule olemaan ihan helppoa. Helmi inhoaa kun sen suuhun kosketaan ja se inhosi myös koirien hammastahnaa kun sitä Helmille tarjosin. Saa nähdä, onnistuuko koko homma ollenkaan.

maanantai 17. elokuuta 2015

Hallintaongelmia

Essin kanssa aloitetaan agilityn alkeiskurssi 28.8. Aloitettiin "treenaaminen" pentukurssilla maaliskuussa ja siitä sitten jatkettiin agilityyn valmistavalle kurssille. Essillä on hirveästi intoa opetella uusia asioita ja se tykkää tehdä vähän kaikenlaista. Välillä kun kierrokset on korkealla, meinaa keskittyminen herpaantua ja koko homma menee sähläämiseksi. Keskittyminen ja etenkin ryhmässä työskentely on kuitenkin parantunut huimasti siitä mitä se oli maaliskuun lopussa. Toki ikäkin vaikuttaa.



Essin kanssa treenaamisessa on ollut (ja on edelleen) omat haasteensa. 8-9-viikkoisena opeteltiin makupalojen syömistä ja että namien eteen kannattaa tehdäkin jotain. Luoksetuloa piti harjoitella erityisen paljon, Essiä ei juuri kiinnostanut missä minä menen tai että minulla on herkkuja tai lelu. Kun se päätti mennä jonnekin, se meni eikä välittänyt vaikka sitä huutelin. Ensimmäisen viikon aikana Essi oli vapaana ainoastaan pienellä aidatulla takapihallani, ja vaikka piha on todella pieni, oli Essin sisälle saaminen vaikeaa. Se ei reagoinut kutsuun ja jos menin hakemaan, lähti karkuun. Makupalat tai lelut ei olleet tarpeeksi kiinnostavia Essin mielestä. Sitä ei myöskään yhtään haitannut vaikka jätin sen yksin pihalle ja menin itse sisälle. Yleensä se tuli sisälle vasta kun varpaat oli niin jäässä, ettei pystynyt enää kävelemään. Silloin meni maahan makaamaan eikä lähtenyt karkuun kun menin sitä hakemaan. Ulkona "ihmisten ilmoilla" Essiä jännitti niin paljon, ettei se pystynyt syömään. Kun ensimmäisen kerran vein sen pellolle ja päästin vapaaksi, se jäi vain paikoilleen ihmettelemään. Ei tullut perään kun juoksin kauemmas eikä kuunnellut kun kutsuin sitä. Vaikka Helmi ja Elena tulivat minun perässä ja syötin niille makupaloja, Essiä ei kiinnostanut, se vain lähti toiseen suuntaan. Pikkuhiljaa se rupesi kulkemaan paremmin mukanakin ja tuli kun kutsuin. Todella paljon treenattiin luoksetuloa eri tilanteissa ja paikoissa.

Pitkään luoksetulo olikin vahva, mutta nyt taitaa murkkuikää pukata, kun välillä korvat katoaa kokonaan. Edelleen treenataan luoksetuloa paljon. Käydään joka päivä pitempi lenkki metsässä, koirat saavat olla vapaana. Välillä aina kutsun Essiä ja kehun ja palkkaan kun tulee. Ja päästän heti uudestaan vapaaksi. Välillä joudun ottamaan hihnaankin, jos tulee ihmisiä tai koiria vastaan. Essi on nyt ruvennut tekemään sitä, että jos huomaa ihmisen (marjanpoimijoita liikkuu nyt metsässä), rupeaa haukkumaan, eikä tule kun kutsun. Kun lähden juoksemaan toiseen suuntaan, Essi tulee kyllä perään, mutta juoksee ohi. Sitten jää vähän matkan päähän seisomaan, eikä tule kun kutsun. Silloin olen käskenyt sen istumaan, mikä onkin yleensä toiminut ja olen saanut Essin kiinni. Toki kehun ja palkkaan siinäkin kun pysyy istumassa.

Tämä sama ongelma on tullut nyt myös halliin, missä treenit pidetään. Ensimmäisen kerran Essi lähti lipettiin, kun piti juosta kahden hypyn kautta namikupille. Essi kiersi jälkimmäisen hypyn, ja kun namikupille pääsy estettiin, lähti Essi juoksemaan täysiä ympäri hallia. Eikä välittänyt kutsuista. Ja sai vielä 2 muutakin koiraa peräänsä juoksemaan, Essi nautti. Vaikka toiset koirat saatiin äkkiä kiinni, Essi vain jatkoi juoksemista. Toisen kerran lähti juoksemaan, kun harjoiteltiin valssaamista kahden siivekkeen avulla. Kun itse olin vähän epävarma ja hidastelin, Essi häipyi. Ja sai taas toisen koiran peräänsä. Menee treenaaminen vaikeaksi, jos suurin osa ajasta menee siihen, että yritän saada Essiä kiinni. Ja mitä useammin se pääsee noin "karkuun", se palkkaantuu siitä vapaana juoksemisesta ja haluaa tehdä sitä uudestaan ja uudestaan. En voi palkata Essiä lelullakaan, koska jos se saa lelun, ei se anna kiinni. Juoksee vain lelu suussa. Muutenhan lelupalkka toimisi Essillä hyvin, se rakastaa leluja, vetoleikkejä ja myös hakee lelua mielellään. Yleensä aina lelu voittaa makupalan, jos se saa valita. Tähän ongelmaan pitäisi ehdottomasti keksiä joku ratkaisu, muuten ei tule treenaamisesta mitään. Agilityssa kun ei oikein voi koiraa pitkään liinaankaan laittaa. Pitäisiköhän meidän unohtaa agility ja siirtyä tokoon?


Metsälenkillä piti poiketa mutaojassa...
 
 

perjantai 14. elokuuta 2015

Essin puunaamista...

Eilen oli taas Essin pesu- ja trimmauspäivä. Pesen ja trimmaan kerran viikossa, niin ei ole kovin iso homma yhdellä kerralla. Tykkään villakoiran turkinhoidosta, etenkin trimmaaminen on kivaa hommaa :) Villakoirasta on moneksi, siitä saa niin erinäköisen erilaisilla trimmaustyyleillä. Ja koska karva kasvaa nopeasti, muutoksetkin näkyy äkkiä. Essi ei ole näyttelykoira, joten sille voin kokeilla huoletta erilaisia trimmaustyylejä.

Ensin karstaan turkin kokonaan läpi, katson ettei ole takkuja, ja jos on, selvitän ne ennen pesua. Sitten kastelen turkin kokonaan, myös pään ja kuonon. Levitän shampoon joka puolelle ja huuhtelen. Sitten laitan hoitoainetta joka paikkaan paitsi jalkoihin ja mahaan. Pesen jalat shampoolla uudestaan ja sen jälkeen huuhtelen jalat ja hoitoaineen. Kuivaan pyyhkeellä ja käärin Essin pyyhkeeseen ja kannan trimmauspöydälle föönattavaksi. Föönaan ensin takapään, takapuolen, takajalat ja hännän. Sitten otan pään esille pyyhkeen alta ja föönaan pään. Sitten rintakehän ja etujalat. Viimeisenä "iso turkki" ja maha. Föönaan turboföönillä, se on niin tehokas että ei tarvitse karstata turkkia samalla, vaan vasta kun koko turkki on joka puolelta täysin kuiva. Aikaa föönaamiseen menee n. 20 minuuttia. Kun koko koira on kuiva, karstaan turkin läpi. Sen jälkeen konetyöt, eli ajelen koneella kuonon, varpaat, hännäntyven, osan mahaa ja Essin nykyisessä trimmissä myös takaosan ja jalkojen yläosat. Konetöiden jälkeen trimmaan saksilla muut osat, yleensä vain siistin vähän, viikossa ei ehdi turkkikaan kasvaa älyttömän paljon. Kuitenkin aikaa tuossa kaikessa menee kolmisen tuntia.

Essi on helposti käsiteltävä, se nukahtaa aina. Kun aloitan föönaamisen takaosasta, Essi yrittää vähän rimpuilla, mutta pian luovuttaa ja saman tien nukahtaa. Miesystävä Pekka pitelee Essiä paikoillaan ja huolehtii, että ne osat, mitä en ole vielä föönannut, pysyy kostean pyyhkeen alla. Välillä Essi meinaa nukahtaa seisaalleen kun trimmaan saksilla. Sitä pitää herätellä välillä, ettei se kaadu ja putoa pöydältä. Essi nukahtaa myös harjatessa ja kynsiä leikatessa.

 
 

Villakoiran turkki on monen mielestä työläs, mutta minusta kuitenkin helppo niin kauan kun hoitaa sitä niin, että takkuja ei pääse tulemaan. Joillain koirilla se vaatii sen kertaviikkoisen pesun ja föönaamisen, jotkut pysyvät takuttomana pidemmillä pesuväleillä. Liika karstaaminen kuluttaa turkkia ja takkuja tulee vain enemmän. Puhdas turkki ei takkuunnu, eikä sitä tarvitse juuri harjailla. Sanotaan, että kun löytää takun, pitää koira heti pestä ja föönata huolellisesti. Jos takun vain selvittää, eikä pese koiraa, on seuraavana päivänä uusi takku jne. Lopulta koko turkki on ihan takussa. Essillä ei ainakaan vielä ole ollut varsinaisia takkuja, ainoastaan pari pientä "takunalkua" olen löytänyt.

Olen aina tykännyt turkinhoidosta ja pidin ensimmäisen villakoiranikin näyttelyturkissa pitkään. Olen myös trimmaillut muiden koiria. Oikeaa näyttelytrimmiä en ole tehnyt kuin pari kertaa omalle koiralle. Trimmauskurssilla olen käynyt yhden kerran, muistaakseni vuonna 2000. Pääasiassa siis "itseoppinut". Aloitin harjoittelun omalla (ensimmäisellä villa-) koiralla katsomalla kuvasta vähän mallia millainen trimmin pitäisi olla. Parhaiten opin kun käytin koiran ensin trimmaajalla ja sitten itse trimmailin sen mukaan.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Treenihetki Essin kanssa

Tänään käytiin aamulla pellolla treenaamassa vähän pallon hakemista ja etenkin sen palauttamista minulle. Normaalisti Essi hakee pallon ja vain juoksee se suussa ilman aikomustakaan tuoda palloa minulle takaisin. Tänään kokeilin kahden pallon taktiikkaa, eli heitin pallon ja kun Essi lähti tulemaan takaisin pallo suussa, vingutin toista palloa ja Essi tuli heti minun luo. Se tiputti hakemansa pallon jalkojeni juureen ja saman tien heitin sille toisen pallon. Tällä tavalla tein muutaman heiton ja aina Essi palautti juuri hakemansa pallon minulle. Tavoite on, että treeneissä voin palkata Essin pallolla ja se myös palauttaa sen pallon minulle heti kun on hakenut sen. Tähän tavoitteeseen on vielä paljon matkaa... Mutta jospa kuitenkin joskus toteutuisi.
 
Iltapäivällä käytiin lähellä olevalla hiekkakentällä, treenattiin palkalle fokusointia ja juoksemista sinne "jes"-vapautussanalla. Tämä treeni aloitettiin jo pentukurssilla niin, että näytettiin koiralle kuppi jossa on nami ja annettiin käsky "jes" ja päästettiin koira kupille syömään namin. Nyt treenataan sitä, että voin itse seisoa Essin sivulla, vähän kauempana ja silti Essi katsoo kuppia ja lähtee juoksemaan sinne kun sanon "jes". Näissä harjoituksissa on pakko pitää Essi pitkässä liinassa, koska muuten se saattaa ottaa kupin suuhun ja lähteä juoksemaan sen kanssa.


Tätä taitoa tarvitaan agilityssa jatkossa. Koira on helppo palkata etupalkalla esim. keppitreeneissä, kontaktitreeneissä ja muutaman esteen sarjaa suoritettaessa. Kun koira on opetettu katsomaan palkkaa eikä minua, on sen helpompi suorittaa esteet oikein.

tiistai 11. elokuuta 2015

Kuparikertymäsairaudesta

Elenalla oli kuparikertymäsairaus, tässä siitä enemmän tietoa:
maksan kuparikertymäsairaudesta

Elena oli lopussa jo niin väsynyt...


 
 

torstai 6. elokuuta 2015

Essin treenejä

Essin kanssa ollaan agilityyn valmistavalla kurssilla. Opetellaan mm. 2on2off-kontakteja korokkeen avulla. Koiran pitää hakeutua korokkeelle niin, että etujalat on maassa ja takajalat korokkeella. Tästä saa lähteä vain luvalla. Myöhemmin kun aloitetaan agility, tätä taitoa hyödynnetään puomin kontaktilla. Koiran pitää juosta puomin alastuloon ja pysähtyä siihen niin, että takajalat jää kontaktipinnalle ja etujalat on maassa. Tällä tavalla kisoissa kontaktivirheitä ei tule eli koira ei loikkaa kontaktipinnan yli.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Lumikristallin Beautiful Elena 24.3.2013-3.3.2015

Elena tuli minulle toukokuussa 2013. Kasvattaja sanoi, että Elena on erittäin vilkas pentu, mutta minun luona se oli kaikkea muuta. Se jaksoi touhuta ja leikkiä vartin, sitten nukahti parin tunnin unille. Se nukkui niin sikeästi, ettei tiennyt vaikka lähdin Helmin kanssa lenkille. Elenan ollessa 10-viikkoinen, vein sen viereiselle pellolle juoksemaan vapaana Helmin kanssa. 10 minuuttia Elena jaksoi, sitten väsähti niin että minun piti kantaa se kotiin. Matkaa pellolta kotiin oli n. 100m. Ihmettelin silloin, että onko tämä ihan normaalia, olin tottunut että villakoirat on vilkkaita ja energisiä etenkin pentuna.

Kävin Elenan kanssa paljon eri paikoissa kun se oli pentu. Kaupungin keskustassa, eläinkaupassa, mätsäreissä, agilitykisoja katsomassa. Kaikissa paikoissa se oli rauhallinen, makoili maassa kun vähän aikaa seisottiin paikoillaan. Elena rakasti kaikkia ihmisiä ja etenkin lapsia. Se ei koskaan vierastanut ketään, heti oli syliin menossa. Mitään tuhojakaan se ei koskaan tehnyt, ei muutenkaan pureskellut mitään (ei edes sormia). Elena ei ollut erityisen vilkas koskaan. Leluistakaan Elena ei välittänyt. Lähti kyllä perään jos heitin pallon, mutta jäi pallon viereen seisomaan. Elena ei halunnut ottaa suuhun mitään muuta kuin ruokaa.

Harrastin Elenan kanssa agilitya, mutta kovin pitkälle ei edetty, kun Elenalla todettiin 2/2 kyynärät. Lonkat oli A/A ja polvet 0/0. Huonojen kyynärien lisäksi Elenalla oli löysät olkapäät. Se näkyi päällepäinkin, Elenan etujalat vääntyivät kun se istui, olkapäät ja kyynärät ulospäin. Tokoa harrastettiin loppuun asti. Epäilin jo pentuaikana, että Elenalla on jotain vikaa etujaloissa. Se ontui kun oli juossut hetken pihalla ylä- ja alamäkeen. Ontumista kesti vain hetken, lähinnä levon jälkeen. Epäilin myös, että polvissa olisi jotain vikaa, kun Elena ei koskaan oppinut käyttämään takapäätä eikä hyppinyt tai pomppinut. Se ei päässyt sohvallekaan kuin vasta päälle 1-vuotiaana. Lihaksia ei ollut ollenkaan liikunnasta huolimatta.

Ensimmäisten juoksujen aikaan Elena lakkasi syömästä. Lopulta se söi vain pari nappulaa päivässä ja oksenteli tyhjää mahaa. Kaikki energiat katosivat ja Elena laihtui puoli kiloa. Se oli pelkkää luuta ja nahkaa. Siirryin syöttämään raakaruokaa ja se kelpasi hyvin ja Elena lihoi takaisin menettämänsä grammat ja energia lisääntyi. Elena oli kuin eri koira, se jaksoi paljon enemmän kuin koskaan ennen. Kunnes tuli seuraavat juoksut. Elena lakkasi taas syömästä, mutta ei ollut ehtinyt laihtua merkittävästi kun vein sen verikokeisiin. Samalla ultrattiin kohtu, varmistettiin ettei ole kohtutulehdusta. Samalla reissulla otettiin lonkka- ja kyynärkuvat. Elenalla kesti 22 tuntia toipua rauhoituksesta. Silloin huolestuin, että nyt on joku pahasti pielessä. Verikokeista selvisi että maksa-arvot on koholla. ALAT oli reilut 500 kun viitearvot on 24-136. Muut maksa-arvot olivat vielä normaalit. Elena määrättiin erikoisruokavaliolle, mutta se ei suostunut syömään sitä kuin vajaat 2 viikkoa. Paino putosi taas. Rupesin syöttämään lihoja, se oli ainoa ruoka mikä sille kelpasi. Ajattelin, että pääasia että syö jotain. Ravintolisä samylinia Elena söi joka päivä ruuan seassa.

Elenalle tehtiin sappihappotesti, mitattiin sappihapot verikokeella ennen ja jälkeen syönnin. Ne arvot olivat koholla jonkin verran. Maksa myös ultrattiin, etsittiin mahdollista shunttia eli ylimääräisiä verisuonia maksasta. Shunttia ei löytynyt, mutta eläinlääkäri sanoi, että pieni shuntti voi jäädä ultrassa huomaamatta. Elenan vointia seurattiin säännöllisillä verikokeilla. Maksa-arvot olivat joka kerta korkeammat kuin edellisellä kerralla. Lopussa nousi muutkin arvot kuin ALAT. Elenan vointi pysyi kuitenkin tasaisena. Toki oli huonompiakin päiviä, mutta vähemmän. Viimeiset verikokeet otettiin tammikuun lopussa. Kaikki maksa-arvot olivat korkeat. ALAT 1916 (24-136), AFOS 176 (19-106), GGT 24 (0-11), ASAT 192 (10-57). Vaikka Elenan vointi oli silloin vielä hyvä, tiesin, että nyt on paha tilanne, että tästä Elena ei selviä. Eläinlääkäri ehdotti koepalan ottamista maksasta, mutta en halunnut siihen ruveta. Elena tuskin olisi edes nukutuksesta selvinnyt enää siinä vaiheessa. Leikkauksesta toipuminen on muutenkin iso juttu ja kun Elenan tilanne oli jo niin huono, niin en halunnut enää kiusata Elenaa leikkauksella. Jatkettiin elämää päivä kerrallaan. Käytiin tokotreeneissäkin kerran viikossa. Kotona treenaamiset jäivät vähälle, kun Elena nukkui niin paljon. Treeneissä hallilla se skarppasi ja jaksoi. Helmikuun lopussa Elenan vointi oli jo niin huono, että se vain nukkui. Ei jaksanut enää yhtään leikkiä Essi-pennun kanssa. Ulos kun lähdettiin, kannoin Elenan sängystä eteiseen. Vapaana kun sai olla, jaksoi juostakin, mutta hihnassa ei olisi yhtään jaksanut kävellä. Silloin varasin sille ajan eläinlääkäriin. Olin vaihtanut muutaman sähköpostiviestin Elenaa hoitaneen eläinlääkärin kanssa ja vastaanotolla sitten tultiin siihen tulokseen, että eutanasia on ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Vastaanotolla Elena nukkui kääröllä sylissäni koko ajan. Se ei jaksanut enää huomioida ympäristöä ollenkaan. Kun Elena sai rauhoituspiikin, se meni tajuttomaksi saman tien. Sen elimistö oli jo ihan lopussa. Lähetin Elenan avattavaksi, halusin tietää, mikä sairaus sillä oli.

Neljän kuukauden kuluttua Elenan kuolemasta tuli ruumiinavauslausunto. Diagnoosi oli perinnöllinen maksan kuparikertymäsairaus ja krooninen lymfosytaarinen hepatiitti. Elena oli sairas jo syntyessään, siksi oli pentunakin niin väsynyt. Ruumiinavauslausunnossa oli mainittu laihuus ja lihasköyhyys. Lihakset eivät kehittyneet koskaan tuon sairauden takia. Keuhkoissa oli myös nestettä ja limaa. Jos Elenaa ei olisi lopetettu silloin, se olisi luultavasti kuollut joka tapauksessa pian. Keuhkot olisivat pettäneet.

Elena koiranetissä


Helmi ja Essi

Lyhyt esittely koiristani.
 

Helmi on 3-vuotias pitkäkarvainen chihuahua, virallisesti Chimiwas Paulette Perdita. (Helmi koiranetissä) Vähän aremman puoleinen "prinsessa". Pentuna ja nuorempana oli todella arka ja pelokas, mutta nyt, kunnolla aikuistuttuaan on reipastunut paljon. Arkuuden takia luovuin kaikista harrastussuunnitelmistakin, mutta nyt tänä kesänä käytin Helmin yhdessä näyttelyssä. Todella hyvin ja reippaasti Helmi esiintyi ja saikin ERI:n eli erinomaisen. Luultavasti käytän Helmin uudestaan näyttelyssä ensi kesänä. Helmi ei ole koskaan lenkkeilystä hirveästi tykännyt ja kävelee lenkeillä aina hihnanmitan päässä takanani. Huonolla säällä sitä saa melkein vetää perässä. Vapaana kun on, saattaa joskus mennä edellekin, mutta pääasiassa silloinkin kävelee rauhallisesti, haistelee ja merkkailee. Helmi on luonteeltaan tuttujen ihmisten kanssa iloinen, lunki tyyppi. Vieraista ihmisistä ei välitä ja vieraita koiria ei siedä. Koirat saavat ohittaa läheltäkin, mutta ihan iholle ei saa tulla. Makupalojen eteen Helmi tekee mitä vain.

Essi on keskikokoinen villakoira, virallisesti Lumikristallin Ehtivä Elektroni. (Essi koiranetissä) Ikää Essillä on nyt 9kk. Essi on energinen ja vilkas, iloinen ja joka paikkaan ehtivä pentu. Essin kanssa on tarkoitus ruveta harrastamaan agilitya tavoitteellisesti ja myöhemmin ehkä myös tokoa. Näyttelyihin Essi ei pääse, koska sillä on hammaspuutoksia. Ylhäällä ja alhaalla edessä on vain 5 hammasta kun pitäisi olla 6. Hainkin enemmän harrastuskoiraa kuin näyttelykoiraa, joten tuo ei haittaa. Essi tuli minulle vähän "vahingossa". Kysyin kasvattajalta pentua kun tiesin, että narttu oli astutettu ja todistettavasti kantavana, mutta 3 narttua oli varattu jo etukäteen. Toivoin, että tulisi se neljäskin narttu, mutta tuli 4 urosta ja 3 narttua. Olin jo hyväksynyt, että tästä pentueesta en koiraa saa, kun kasvattaja ilmoittikin, että yksi narttupennun varannut perui varauksensa ja kysyi, olisinko vielä kiinnostunut pennusta. Essi oli jo ihan pikkuisena todella energinen, vilkas ja omaa tahtoa oli. Essin kanssa piti heti treenata luoksetuloa erityisen paljon ja muutenkin sitä, että minä olisin sen mielestä kiinnostava. Nyt tilanne on tuon suhteen hyvä, luoksetulo toimii (melkein aina) ja Essi on niin minun perään, että hätä tulee jos ei näe minua tai ei muuten pääse perääni. Tällä hetkellä Essi vaikuttaa lupaavalta harrastusten suhteen, sillä on intoa tehdä asioita minun kanssa ja oppiikin nopeasti.

Helmi ei hirveästi Essistä tykkää, Essin leikit on liian rajuja Helmille. Sietää kuitenkin Essiä, vaikka puolustaa ruokaa, luita ja välillä lelujakin pahaäänisesti jos Essi menee liian lähelle. Välillä haluaa silti leikkiä Essin kanssa, vetää lelua sen kanssa. Painimisesta ja juoksemisesta Helmi ei tykkää.


Jotain minusta

Olen Lea, henkeen ja vereen koiraihminen :)  Pikkutyttönä pelkäsin koiria, etenkin niitä isompia. Kuitenkin samalla tavallaan tykkäsin koirista ja halusin voittaa pelkoni. Olin ala-asteen toisella luokalla ja parhaan kaverini kotona oli iso leonbergiuros. Se oli leppoisa, rauhallinen ja todella kiltti jättiläinen. Huomasin, että sitä koiraa ei tarvinnut pelätä. Se oli aina pihalla narussa, joten sisällä saatiin olla rauhassa. Käytettiin kaveri kanssa aina koulun jälkeen kahdestaan koira lenkillä. Vaikka se painoi tuplasti sen verran mitä me pikkutytöt, niin koskaan ei sattunut mitään.

Sitten tutustuin toisen kaverin tiibetinterriereihin. Ne olivat vilkkaita ja hyppivätkin, joten pelkäsin niitä aluksi. Heillä oli myös vanhempi sekarotuinen koira, joka oli rauhallinen ja kiltti. Sitä en pelännyt. Pikkuhiljaa rupesin olemaan enemmän ja enemmän tekemisissä koirien kanssa ja silloin tiesin, että koirat on se minun juttu.

Monta vuotta pyysin vanhemmilta omaa koiraa, mutta isä oli tiukkana, että koiraa ei meille tule. Suurin syy siihen oli ehkä se, että hän pelkäsi että koira jää hänen ja äitini hoidettavaksi. Rupesin käyttämään naapurin koiraa lenkillä joka päivä, säällä kuin säällä. Vuoden verran sitä tein, kunnes sain oman koiran. Olin silloin 14-vuotias, kun Lotta tuli meille. Lotta oli sekarotuinen, paksuturkkinen ja pystykorvainen keskikokoinen koira. Ei mikään maailman helpoin koira, mutta pärjäsin sen kanssa. Ihan hyvä koira siitä kehittyi lopulta. Luin jatkuvasti koirakirjoja, koulutusoppaita ja rotutietoa. Kävin Lotan kanssa välillä tokotreeneissä ja kokeilin agilityakin. Lotasta ei agilityyn ollut, mutta minä rakastuin siihen lajiin. Päätin, että seuraava koirani on villakoira, koska ne ovat oppivaisia ja erityisesti agilityyn sopivia.

Keväällä -98 sain ensimmäisen ihan ikioman koiran, kääpiövillakoira Vilman. (Vilma koiranetissä) Olin muuttanut omilleni ja Lotta jäi vanhempieni koiraksi. Rotukoiran hankkiminen keltaisen pörssin kautta ei ollut viisain ratkaisu, etenkään kun en nähnyt pentua saati sen emää kuin vasta sitten kun sain pennun kotiin. Varmistin vain puhelimessa, että pentu on rekisteröity. Olihan se, mutta Eestin kennelliittoon. Paperit sain postissa myöhemmin. Jouduin rekisteröimään sen Suomen kennelliittoon. Kaikesta huolimatta Vilmasta tuli mahtava koira. Kilpailin sen kanssa agilityssa ja kävin näyttelyissä. Se sai myös yhdet pennut. Harmi kyllä sairastui sitten epilepsiaan ja kaikki harrastukset piti lopettaa.

Vilman ollessa vajaat 2v, otin toisen kääpiövillakoiran, Raisan. Myöhemmin tuli vähäksi aikaa kolmaskin kääpiövillakoira, Taika. Sen jälkeen portugalinvesikoira Helga. Sitten olikin muutama vuosi etten omistanut koiraa, piti hoitaa omaa terveyttä, keskittyä siihen. Voimia ei ollut koiran omistamiseen.

Kun aloin olla taas terve ja voimissani, otin chihuahua Helmin. Kuitenkin tunsin, että villakoira on minulle paras rotu, joten Helmin ollessa 1-vuotias, minulle tuli kääpiövillakoira Elena. Mutta Elena ei ollut terve koskaan ja kun se oli 1,5-vuotias, paljastui että sillä on maksasairaus. Sen sairaus eteni nopeasti ja se piti lopettaa juuri ennen kuin ehti täyttää 2v. Ruumiinavauslausunnon mukaan Elenalla oli perinnöllinen kuparikertymäsairaus ja krooninen lymfosytaarinen hepatiitti. Essi tuli minulle 2 kuukautta ennen Elenan kuolemaa. Surua helpotti paljon kun oli energinen ja iloinen Essi-pentu kotona. Ja tietenkin Helmi.

Harrastuksista kiinnostaa eniten agility, johon olen nyt Essin kanssa suuntautumassa. Tokoakin kokeillaan ehkä myöhemmin.