perjantai 30. lokakuuta 2015

Essi tänään 1v!

Niin se aika kuluu... Vuosi sitten en tiennyt, että Essi tulee minulle. Toivoin että Essin emä saa tarpeeksi narttupentuja että minullekin riittäisi, kun niitä oli kuulemma jo varattu ennen kuin olivat syntyneetkään. Toivoin, että saisin Elenalle kaverin ja itselle agilitykoiran. Essin emä Nala sai 7 pentua, 3 narttua ja 4 urosta. Kaikki nartut oli jo varattu, joten tyydyin jäämään ilman pentua tällä kerralla. Mutta sitten muutaman viikon päästä kasvattaja laittoikin viestiä, että yksi narttupennun varannut peruikin varauksensa, että jos olen vielä kiinnostunut niin minulle olisi siellä pentu. Tottakai olin kiinnostunut ja melko pian käytiinkin jo pentuja katsomassa. Eihän minulla oikeastaan ollut valinnanvaraa, minkä pennun saisin, mutta ihastuin Essiin heti. Ikää ei ollut kuin 6 viikkoa, mutta Essi riepotti lankakerää niin tosissaan, ärisi samalla ja kanniskeli kerää ympäriinsä. Toiset pennut nukahtivat, mutta Essi vain jatkoi touhuamistaan. Ja se osasi jo silloin haukkua :) Essi oli pennuista pienin ja olikin tiedossa että se jää kääpiöksi (vanhemmat keskikokoisia villakoiria). Kääpiövillakoiraahan minä halusinkin. Kasvattaja sanoi, että hän ei Essiä kenelle tahansa myisi, se on niin vilkas että tarvitsee kodin jossa se pääsee harrastamaan. Essistä ei sohvaperunaksi olisi. Ja sehän sopi minulle.

Essi oli juuri tullut kotiin
 
Helmi ja Elena alkoivat hyväksyä Essin noin viikon päästä kotiutumisesta
 
Elenalla ja Essillä oli tyypilliset villakoiraleikit :)
 
Essi rakastaa nenän nuolemista :)
 
Eilen pesin, föönasin ja trimmasin Essin:
 
 


 
 


Essi on todella ollut sellainen kuin odotin ja toivoin. Omat haasteensa siinä on, mutta en minä mitään "lapasta" halunnutkaan, vaan koiran jolla on elämäniloa ja joka on terve. Essi on niin rakas <3
 




 
 
 
 
 
 

perjantai 23. lokakuuta 2015

Agilitya taas :)

Agilityn alkeiskurssi alkaa olla lopuillaan. Jatkokurssille olen hakenut paikkaa, se alkaisi marraskuun puolivälissä. Välillä olen kyllä miettinyt, jatkanko agilitya vai jätänkö sen tauolle joksikin aikaa. Välillä näyttää että Essi tykkää tehdä, kuuntelee hyvin ja jaksaa keskittyä. Sitten taas välillä tuntuu, että sitä ei kiinnosta mikään muu kuin juokseminen (omalla luvalla), eikä se jaksa keskittyä tekemiseen yhtään. Silloin kun se tekee, tekee se hyvin ja innokkaasti.

Myös treenipäivän liikunta on ollut ongelmana. Jos käyn ennen treenejä vain lyhyehkön hihnalenkin, treeneissä Essillä on liikaa virtaa, eikä se malta keskittyä vaan karkaa aina kun on tilaisuus. Jos taas käytän Essin pellolla juoksemassa iltapäivällä, vaikuttaa se treeneissä ehkä väsyneeltä. Tekee kuitenkin ihan mielellään tehtäviä eikä karkaa. On hallissa rauhallinen kun ei tehdä mitään. En ole varma, onko se hyvä vai huono juttu?

Tänään kouluttaja huomasi, että Essillä on ehkä niska/selkä jumissa toiselta puolelta. Kun Essin piti hypyn jälkeen kääntyä takaisinpäin, toiseen suuntaan kääntyi tiukasti, toiseen suuntaan teki isomman kaarroksen. Hän kysyi, että onko sattunut jotain, venähdys tmv. Muistin sitten, että yhtenä päivänä metsässä Essi säikähti toista koiraa, lähti sitä pakoon ja sillä reissulla oli ilmeisesti kaatunut, pyörähtänyt ympäri, kun takaisin tullessa Essin kurahaalari oli likainen selästä ja rintakehästäkin ja Essillä oli multaa päässä ja hännässä. Ja kun palasin takaisinpäin, huomasin maassa kunnon jarrutusjäljet, joku oli selvästi "kyntänyt maata" siinä. Ilmeisesti siinä Essillä on joku paikka venähtänyt. Pitää käyttää se osteopaatilla, se osaa paremmin löytää tuollaiset ongelmat kuin hieroja.

Tässä ensimmäinen käännös menee hyvin, toisessa Essi tekee isomman kaarroksen.
 
Kepit sujuu jo etupalkalla, tosin vielä mennään vain 6 keppiä ja käytetään ohjureita.
 
 
Tutustuttiin pöytään ensimmäisen kerran

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Essistä tuli iso tyttö :)

Essin ensimmäiset juoksut alkoivat tuossa viikko sitten. Olihan niitä jo odoteltukin, kun Essi on merkkaillut lenkeillä jo puolivuotiaasta asti ja nostaa jalkaa pissatessa kuin urokset. Juoksut alkoivat pari päivää ennen kuin Essi ehti täyttää 11 kk. Essi muuttui heti paljon rauhallisemmaksi ja nukkuu enemmän. Yölläkin tulee viereen nukkumaan, kun ennen nukkui omassa pedissä ja tuli viereen vasta aamulla. Se änkeytyy niin lähelle minua kuin pääsee, itsellä vähän tukalaa välillä, kun Essin turkki menee suuhun. Mutta kivahan se on kun koira tykkää olla lähellä. Helmi nukkuu aina jalkopäässä ja siirtyy heti jos vahingossa kosken siihen.

Metsässä ollaan käyty joka aamu, mutta ei Essi sielläkään enää hirveästi juokse. Pysyy poluilla, haistelee, merkkailee. On muutenkin ollut paremmin kuulolla ja tulee heti kun kutsuu. Käy välillä itsekin minun luona katsomassa, että saako makupaloja. Hihnalenkeillä ei sitten niin hyvin menekään. Essi haukkuu ihan joka asialle, ihmisille, koirille, oudoille äänille, koirien hajuille, jne. Tässä asiassa oltiin edistytty jo paljon ja päästiin ilman haukkumisia ohi jopa koirista. Nyt tuli iso takapakki ja sitä olen korjaamassa. Eli palkkaan oma-aloitteisesta kontaktista silloinkin, kun mitään ei näy ja kaikista ohikulkijoista mennään ohi niin, että syötän Essiä koko ohituksen ajan. Hankalaa on se, kun Essi haukkuu ihmiselle tai koiralle, vaikka se olisi 50 metrin päässä. Niitä en aina ehdi huomata ajoissa. Tai jos se haukkuu hajulle. Myös pimeällä Essi on herkempi. Kuuntelee ja katselee ympärilleen koko ajan ja puhisee, jos ei kunnolla haukukaan. Toivottavasti tämä liittyy vain juoksuihin, eikä jää päälle. Toki treenataan näitä koko ajan.

Essin ruokahalu on melkein kadonnut. Ainahan se on ollut huono syömään, mutta nyt ei kelpaa perusnappulat, ei kuivana eikä kermaviiliin ja lihaan sekoitettuna. Nyt ei kelvannut edes aktivointipallosta, mistä se ennen on tykännyt syödä. Olen kokeillut sekoittaa nappuloihin kalkkunan jauhelihaa, sellaista mössöä, jonka voi syödä nuolemalla. Hyvin se osasi nuolla lihat nappuloitten ympäriltä ja jättää nappulat kuppiin. Ostin sille kokeeksi Ziwipeak-kuivaruokaa ja siitä Essi tykkäsi kovasti. Se vain on kallista ruokaa, olisi kiva jos joku vähän halvempikin kelpaisi. Pelkkiä lihoja en nyt uskalla kokeilla, kun silloin kun Essi oli pikkupentu, sitä närästi raaka liha. Nyt olen antanut lihaa kypsänä nappuloitten seassa. Lihat sille kyllä näyttää kelpaavan. Toivottavasti ruokahalu palaa normaaliksi kun juoksut loppuu. Itseä välillä kyllä huolestuttaa tällainen, kun muistissa on se miten Elenalle kävi. Sehän lakkasi kokonaan syömästä ensimmäisten juoksujen aikana, eikä ruvennut syömään, vaikka juoksut loppuivat. Se laihtui luurangoksi, eikä jaksanut mitään. Nukkui kaiket päivät. Essikin on vähentänyt syömisiään reippaasti ja nukkuu kotona enemmän. Näyttää pelottavan samanlaiselta. Vielä ei ollut paino tippunut, eilen punnitsin Essin. Mutta tätä huonoa syömistä on ollut vasta viikon verran. Jos sama meno jatkuu monta viikkoa, lähtee painokin tippumaan. Essillä ei olisi varaa tiputtaa painoa yhtään. Ei pitäisi vertailla, Essi ei ole Elena. Ja on yleistä, että nartuilla ruokahalu huononee juoksujen aikana. Kyllä Helmikin jättää välillä jonkun ruuan syömättä juoksujen aikana, mutta ei joka päivä.

Hienosti osaa erotella lihat ja kermaviilit nappuloista...


En ole laittanut Essille housuja, vaikka se kyllä vuotaa reippaasti. Ajattelen, että jos ei ole housuja, Essi oppii pitämään itse itsensä puhtaana. Yleensä nartun ensimmäiset juoksut ovat sotkuisemmat kuin seuraavat. Kyllähän se varmasti jatkossakin tiputtelee verta lattioille ja nukkumapaikkaansa, mutta jospa ei sotkisi häntäänsä ja takajalkojaan. Treeneissä oli tietenkin Essillä housut jalassa.

Reppana sotkee häntänsäkin vereen
 
Hienot pöksyt :)