sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Kasvattajan vastuu?

Koirien kasvattaminen ei ole helppoa ja kasvattajalla on iso vastuu. Jokaiselle kasvattajalle syntyy myös sairaita pentuja joskus ja silloin pitää aina miettiä, miksi tämä pentu sairastui, onko se perinnöllistä, synnynnäistä vai ympäristön aiheuttamaa. Olisiko sairastumisen voinut estää? Nämä asiat vaikuttavat tietenkin jalostukseen, kasvattajan suunnitelmiin, jalostuskoirien valintaan jne. Sanotaan, että kasvattajan pitäisi aina miettiä jalostuskoiran kohdalla että mitä annettavaa juuri tällä yksilöllä rodulle on. Onko se ulkonäkö, terveys, luonne, hyvä suku jne. Ja miettiä myös mitä huonoja puolia juuri tässä yksilössä on, onko hyvät puolet merkittävämpiä kuin huonot. Noiden perusteella valita nartulle sopiva uros tai urokselle sopiva narttu. Tai jättää koira kokonaan käyttämättä. Näitä asioita pitäisi aina miettiä järjellä, eikä ajatella että kun oma koira on niin rakas ja kiva luonteeltaan niin pitäähän sille pennut teettää. Tai että kun tämä on nimenomaan jalostuskoiraksi hankittu, niin pitää tätä käyttää, vaikka ei välttämättä siihen sopiva olisikaan. Vaakakupissa on paljon asioita ja joskus voi olla vaikeaa arvioida mitkä asiat painaa kupissa eniten. Terveyden pitäisi tietenkin olla se tärkein asia, mutta ei ainoa. 

Pennunostajalla on myös oma vastuu. Useimmat kasvattajat haluavat kuulla pennusta myös luovutuksen jälkeen. Niin niitä hyviä kuin huonojakin uutisia. Mikään elävä olento ei ole täydellinen yksilö, vaan jokaiselle tulee jossain vaiheessa joku ongelma, iso tai pieni, ohimenevä tai pitempiaikainen. Silloin kasvattajan tuki on pennunostajalle korvaamaton. Kasvattajan pitäisi olla se ensimmäinen henkilö jolta apua kysytään, lukuunottamatta tietenkin eläinlääkäriä kiireellisesti tarvitsevat asiat, silloin tietenkin käännytään ensimmäisenä eläinlääkärin puoleen. Kasvattajatkaan eivät ole kaikkitietäviä, joilla olisi jokaiseen ongelmaan ratkaisu, mutta silloin voi neuvoa pennunostajaa kääntymään asiantuntijan puoleen. Oli se sitten eläinlääkäri, ongelmakoirakouluttaja, osteopaatti tmv. Nykyään monella kasvattajalla on oma facebook-ryhmä, missä kaikki kasvatinomistajat voivat kertoa kuulumisia, kysyä neuvoja jne. Sieltä saa vertaistukea. Sitä kautta voi myös järjestää tapaamisia, "pentutreffejä". 

Minä en ole kasvattaja, mutta yhden pentueen olen kasvattanut, tosin 15 vuotta sitten. Silloinkin minulla oli kokenut kasvattaja apuna ja tukena. Silti siinä yhdessä pentueessa moni asia meni pieleen. Niin kasvattajan (minun) kuin pennunostajankin puolesta. 

Kasvattaja on myös ihminen, ja joskus voi tulla erimielisyyksiä pennunostajan kanssa. Jompi kumpi rikkoo sopimusta esimerkiksi. Kasvattajalla on vastuu, mutta mihin kasvattajalla on myös oikeus? Sopimuksessa usein lukee että jos koirasta halutaan luopua, kasvattajalla on etuosto-oikeus. Eli jos kasvattaja haluaa ostaa pennun (tai aikuisenkin) kun omistaja on sitä myymässä, niin silloin koira menee kasvattajalle. Mutta kasvattajalla ei ole oikeutta väkisin yrittää ostaa koiraa omistajalta ilman perusteita jos omistaja ei ole siitä luopumassa. Jos koira voi kodissaan hyvin ja sitä hoidetaan hyvin. Kasvattajalla on oikeuksia, mutta niin on kasvatinomistajallakin. Kasvatinomistajan ei ole pakko raportoida kasvattajalle kuulumisia tai kertoa ongelmista, mutta kasvattaja ei saisi kääntää kasvatinomistajalle selkää silloin kun tämä apua koiransa kanssa tarvitsee. 

Kasvattajaksi ryhtymiseen tarvitaan monia asioita. Myös sosiaalisuutta ja jonkinlaista ihmistuntemusta, vaikka koiria kasvatetaankin. Ei ole helppoa valita pennuille koteja, kun halutaan tietenkin jokaiselle pennulle se paras koti. Jokainen pentu on yksilö, erilainen luonteeltaankin ja juuri sille pennulle pitää löytää sopiva omistaja. Joskus kasvattaja joutuu pitämään osan pennuista itsellään luovutusiän ylikin, jos oikeaa kotia ei heti löydy. Siihenkin pitää olla varautunut. Välillä voi joutua sanomaan pennunkyselijälle että juuri hänelle sopivaa pentua ei ole tarjolla. Vaikka sitten joutuisikin pitämään joitain luovutusiän ylittäneitä pentuja kotonaan pitempään. 

Pentua hankkivan kannattaa olla myös tarkka mistä pennun hankkii. Pitäisi etukäteen ottaa selvää kasvattajasta, hänen koiriensa taustoista, terveydestä, näyttely- ym. koetuloksista jne. Se lähin kasvattaja ei aina ole se paras. Minä arvostan myös kasvattajan kokemusta, eli kuinka kauan hän on kasvattanut ja mitä hänen kasvattinsa ovat saavuttaneet sekä tietenkin koirien terveyttä, terveystutkimuksia ja luonnetta. Minulle on myös tärkeää että kasvattaja ihmisenä vaikuttaa mukavalta, "hyvältä tyypiltä". Paras tilanne on tietenkin se jos kasvattaja on tuttu jo ennestään. Tärkeää on myös se kuinka paljon aikaa kasvattajalla pennuille ja muille koirilleen on. Jos koiria on kovin paljon, ei jokaiselle riitä aikaa tarpeeksi. Tärkeää on myös se millaisessa ympäristössä pennut kasvaa. Alle luovutusikäisetkin pennut tarvitsevat sosiaalistamista, virikkeitä ym. 

Minulla on elämäni aikana ollut useampi koira, eri kasvattajilta. On niin hyviä kuin huonojakin kokemuksia, niitä hyviä onneksi enemmän :)