tiistai 27. joulukuuta 2016

Sisäsiisteydestä

Sisäsiisteys on tärkeä taito koiran osata. Siis aikuisen, terveen koiran. Ensimmäiset ja tärkeimmät asiat mitä pennulle opetan on oma nimi, luoksetulo, sisäsiisteys, käsittely eli turkinhoito, kynsien leikkuu, hampaiden tutkiminen ymv. Yleensä pentu kuin pentu on sisäsiisti viimeistään puolivuotiaana, jos sen opettamiseen panostetaan kunnolla. Toki puolivuotiasta pentua pitää käyttää ulkona vielä monta kertaa päivässä kun pidätyskyky on kuitenkin rajallinen. Joillain pennuilla saattaa kestää vähän kauemmin ennenkuin on täysin sisäsiisti, pikkukoirilla oppiminen saattaa olla hitaampaa kuin isoilla. Toisaalta pikkukoiran omistaja ei yleensä ole niin tiukka sisäsiisteyden tavoittelussa, koska pikkukoiran pikkupissa on helppo ja nopea siivota, siksi ei niin jakseta panostaa asiaan. Monet myös luulevat että pikkukoiralla on niin pieni rakko, ettei se vain pysty pidättelemään esim. koko yötä tai työpäivää. Mutta pikkukoiran rakko on suhteessa saman kokoinen kuin isoillakin koirilla, eli fysiologisesti on yhtä lailla mahdollista pidättää sama aika kuin isollakin koiralla. 

Omista koiristani ensimmäinen eli Lotta oli muistaakseni sisäsiisti aika lailla alusta asti. Se tuli meille 8-viikkoisena, eikä montaa kertaa tarpeitaan tehnyt sisälle. Öisin tai koulupäivisin (kun oli yksin) ei koskaan. Alussa se olikin koulupäiväni ajan ensin muutaman ensimmäisen päivän kylpyhuoneessa ja siitä eteenpäin jonkin aikaa minun huoneessani. Vaikka Lotta syntyi piharakennuksessa, sen emä oli ulkokoira, eikä Lotta ollut käynyt sisällä koskaan, se heti hoksasi että tarpeet tehdään kun käydään ulkona, ei sisälle. Sanomalehtiä meillä ei ollut lattioilla, eihän Lotta ollut sellaisia edes nähnyt kasvattajalla. Matot oli, eikä niille pissattu koskaan. Kääpiövillakoira Vilmalla meni melko pitkään, mutta se johtui omasta laiskuudestani, eli en käyttänyt ulkona tarpeeksi usein. 10-kuisena oli lopulta sisäsiisti. Muut ovat olleet n. puolivuotiaina, paitsi Essi 4-kuisena ja Oona 12-viikkoisena. Essi oli päivisin sisäsiisti jo 3-kuisena, mutta öisin pissasi eteisen lattialle sinne 4-kuiseksi asti. Sitten oppi pyytämään yölläkin ulos ja siitä eteenpäin on ollut täysin sisäsiisti. Yhden kerran on tehnyt ripulit matolle, mutta silloin ei ollut ketään kotona viemässä ulos. 

Oona on ollut uskomattoman helppo myös sisäsiisteydessä. Se tuli minulle 9-viikkoisena, eikä montaa kertaa sisälle pissannut, kakkoja ei tehnyt sisälle kertaakaan. Yöt oli sisäsiisti alusta asti. Se nukkui sängyssä vieressäni joten ei ollut tarvetta lähteä vaeltelemaan öisin, eikä tullut pissahätäkään. Ensimmäisen viikon käytin sen yöllä yhden kerran pihalla pissalla, siitä eteenpäin ei ole tarvinnut. Ei se edes herännyt kun itse kävin vessassa. Aamulla jaksoi nukkua seitsemäänkin asti, eikä silloinkaan ollut vielä hirveä kiire ulos. Iltaisin pitikin sitten käyttää jopa vartin välein pihalla, kun riehui niin paljon. Kun iltahepuli kesti pahimmillaan neljäkin tuntia putkeen, niin melko monta kertaa ravattiin pihalla. Toki siinä käytiin myös ihan hihnassa vähän kauempana kävelemässä ja oleilemassa sekä Oona pääsi pellolle vapaana juoksemaan Essin kanssa. Noiden lisäksi käytiin omalla pihalla. 

Chihuahuoilla on aika huono maine sisäsiisteysasioissa. Sanotaan, etteivät ne aina välttämättä opi sisäsiistiksi ollenkaan. Urokset merkkailevat sisälle. Tiesin tämän kun olin Helmiä hankkimassa ja se oli yksi syy miksi halusin nartun. Ajattelin, että kun olen jo melko monta koiraa sisäsiistiksi saanut, niin tuskin yksi chihu on siinä poikkeus. Noin puolivuotiaana Helmi oli sisäsiisti. Mutta se ei tullut ilmaiseksi eikä itsestään, vaan sen eteen piti oikeasti tehdä töitä. Olin siihen varautunutkin, kun tiesin chihujen "maineen". Helmiä piti pitkään käyttää tunnin välein ulkona, öisin teki kakat sisälle vielä lähemmäs puolivuotiaana. Helmi tuli minulle kesällä, joten helppoa oli juosta ulkona tunnin välein kerrostalon kolmannestakin kerroksesta. Helmi herätti vielä 1-vuotiaanakin aamuneljältä kun piti päästä ulos. Ja minä käytin. Aloin olla jo epätoivoinen sen suhteen, että se ei koskaan opi nukkumaan aamuun asti. Itse olin jo todella väsynyt kun omat yöunet jäi lyhyiksi. Välillä jaksoi nukkua jopa viiteenkin, kun vain sanoin että en nouse, nukutaan vielä. Kuitenkin pikkuhiljaa se rupesi nukkumaan aamulla pitempään ja pitempään ja 2-vuotiaana nukkui pääasiassa aamuseitsemään asti. Illalla käytin viimeisen kerran klo 21 paikkeilla. 3-vuotiaana jaksoi nukkua välillä kahdeksaankin asti. Nykyään nukkuu joskus yhdeksäänkin asti, mutta juoksujen aikana herättää jo kuudelta. Chihut ovat myös usein yliseksuaalisia koiria ja siksi myös merkkailevat paljon ja välillä muuallekin kuin ulos. Myös nartut. Helmillä on myös tuota että merkkaa helposti, mutta omassa kodissa tai vanhempieni luona ei ole koskaan sisälle merkannut. Pekan luona yhden kerran ja sekin matolle, joka oli juuri tuotu minun luota. Hallilla kun kävin treeneissä, piti olla koko ajan tarkkana ettei Helmi pääse merkkaamaan sinne. Yhden kerran se ehti, vaikka kuinka vahdin. Yhtään en voinut antaa sen haistella hallin lattiaa. Lenkeillä se merkkailee paljon, vaikka ei olisi juoksutkaan. Kotona se osaa pyytää ulos jos on hätä, myös yöllä jos vaikka ripuli iskee. 

Olen aina ollut tarkka jokaisen pennun kanssa, että sisälle pissaamisen mahdollisuuksia ei olisi ollenkaan. Eli vien pennun ulos aina syömisen, nukkumisen ja leikkimisen jälkeen sekä muutenkin vähintään tunnin välein. En laita myöskään luvallisia pissapaikkoja sisälle eli lehtiä tai muita pissa-alustoja. Kun pentu herää unilta, otan sen syliin ja laitan maahan vasta ulkona. Sama aamulla kun itse herään. Pentu kainalossa puen itselle vaatetta sen verran että voin mennä ulos. Kerrostalossa asuessa ei viitsi ihan yövaatteissa lähteä pihalle. Äkkiä pentu oppii, että myös ne aamun ensimmäiset pissat tehdään ulos ja jaksavat sitten parin viikon päästä jo odottaa lattiallakin sen verran että saan vaatteet päälle. Alusta asti tällä tavalla kasvatetaan pennun motivaatiota tehdä tarpeet ulos, ja sillä tuleekin jo melko aikaisessa vaiheessa halu tehdä asiat pihalle ennemmin kuin sisälle. Mutta se vaatii omistajalta sen, että pentua viedään ulos aina kun sillä on hätä, kertaakaan ei lipsuta ja ajatella että pissatkoon nyt yhden kerran sisälle. Mitä enemmän se saa tehdä tarpeitaan sisälle, sitä heikompi motivaatio sillä on edes yrittää pidätellä ja sisäsiisteyden oppiminen kestää kauemmin, jos oppii ollenkaan täysin varmaksi. Omat koirat eivät ole koskaan aamulla tehneet tarpeitaan sisälle, vaan ovat jaksaneet odottaa kunnes päästään ulos. Mutta 8-9-viikkoista ei voi jättää vahtimatta siinä vaiheessa. Äkkiä sen oman pennun oppii tuntemaan niin että näkee milloin sillä on hätä. Työpäivän pentu joutuu yleensä olemaan kokonaan yksin kotona ja silloin saattaa vielä lähemmäs puolivuotiaanakin pissata sisälle, kun ei jaksa nukkua koko päivää. Mutta auttaa paljon jos aamulla käytetään lenkillä niin että varmasti saa tarpeensa kunnolla tehtyä ja väsyy sen verran että jaksaa nukkua kun jää yksin. Pikkupennun voi käyttää pikapissalla vielä juuri ennen lähtöä. 

Joskus pennun kanssa voi joutua olemaan pihalla pitkäänkin ennenkuin se malttaa tehdä tarpeensa. Mutta sinnikkyys palkitaan, eli kun siellä ulkona oikeasti ollaan niin kauan että ne tarpeet tulee tehtyä, niin pentu oppii että ulos mennään sitä varten että sinne tehdään tarpeet. Talvipennun kanssa ei tietenkään voi pitkiä aikoja olla ulkona jos on pakkasta enemmän, mutta sitten mennään sisälle vähäksi aikaa lämmittelemään, pentu sylissä koko ajan ettei pääse pissaamaan sisälle. Ja kun on lämmetty, mennään uudestaan ulos. Ja aina superkehut kun tarpeet tulee oikeaan paikkaan!

Eri ihmisillä on erilaiset käsitykset sisäsiisteydestä. Melko moni chihuahuan tai muun pikkukoiran omistaja sanoo, että koira on sisäsiisti. Paitsi työpäivänä tai yöllä. Tai jos ulkona on kylmä, vesisade. Tai jos on juoksut. Minulle sisäsiisteys on sitä että koira ei tee mitään tarpeita sisälle. Ei edes huonolla ilmalla tai juoksujen aikana. Äkillinen ripuli on eri asia silloin kun ketään ei ole kotona viemässä ulos. Sairaalta koiralta ei voi vaatia mahdottomia. Helmin kanssa pitää olla tarkkana kovalla pakkasella. Pitää pitää huoli että sisälle ei tulla ennenkuin tarpeet on tehty ulos. En ole edes kokeillut pissaisiko sisälle jos lenkillä ollessa ei pissaisi ollenkaan. Kyllä Helmi jo tietää, että sisälle ei pääse ellei ole pissannut. Mutta Helmin ensimmäinen talvi oli alussa hankala. Eihän se halunnut lumeen pissata eikä kävelläkään ulkona kun oli kunnolla pakkasta. Muutamia kertoja piti tehdä niin, että käytiin aina välillä sisällä lämmittelemässä ja mentiin taas ulos. Sitten hoksasi että kun pissaa ulos heti, niin pääsee sisälle nopeammin eikä tarvitse heti lähteä uudestaan ulos. On myös erittäin kätevää jos koira osaa pissata käskystä. Vaikka Helmi on erittäin paukkuarka, silti se pystyy pissaamaan ulos vaikka ympärillä paukkuu. Se tietää, että kun on pissannut, pääsee heti syliin ja suorinta tietä kotiin. 

Jos kotona on yksi tai useampi aikuinen koira, joka ei ole sisäsiisti, on uutta pentuakin vaikeampi opettaa. Sehän ottaa mallia aikuisista. Jos ottaa 2 pentua yhtä aikaa, sisäsiisteysopetuskin vaatii tuplasti työtä. 

Kaikille ei ole koiran sisäsiisteys niin tärkeää ja moni pikkukoiran omistaja pitää pissa-alustaa aina esillä siltä varalta että koira voi siinä käydä esim. yöllä tai huonolla ilmalla. Minä en kuitenkaan halua asua pissan hajuisessa kodissa ja haluan pitää mattoja lattioilla. Vaikka omistan koiria, pyrin pitämään kotini suht siistinä, ei todellakaan koirien vessana. Satunnainen vahinko ei kuitenkaan maata kaada, mutta sellaisen syy pitää selvittää, etenkin jos kyse on aikuisesta koirasta. Ettei ole kyse esim. jostain sairaudesta, kivusta, stressistä tmv. 


Helmi 4,5kk

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Helmin kuulumisia

Helmillä on ollut nyt 2 kertaa peräkkäin vaikea valeraskaus. Maitoa tuli niin paljon, että mahakarvatkin oli ihan maidossa. Piti hakea eläinlääkäristä kelactin-kuuri, joka lopettaa maidontulon. Helmi muuttui myös normaalia äkäisemmäksi etenkin Oonaa kohtaan. Ja kun tuli kovemmat pakkaset, Helmi ei suostunut lähtemään lenkille. Se meni häkkinsä takanurkkaan, enkä saanut sitä sieltä millään konstilla pois. Ei makupaloillakaan, vaikka muutenhan Helmi tekee mitä vain saadakseen makupaloja. En yltänyt ottamaan sitä poiskaan häkistä, joten pakko oli jättää se sinne ja lähteä Essin ja Oonan kanssa lenkille. Kotiin palattuani käytin Helmin tarpeillaan aidatulla takapihallani. Sinne se meni mielellään. Valeraskaudessa koiraa pitäisi liikuttaa enemmän, pitempiä lenkkejä, mutta Helmin kanssa se ei onnistunut. Leluja se ei hoitanut, eikä tehnyt pesää. Se oli vain äkäinen ja maitoinen. Päätin sitten, että Helmi steriloidaan kunhan valeraskaus on kunnolla mennyt ohi. Varasinkin sille jo sterilaatioajan Evidensiaan (missä Helmi on aina käynyt) 3.1. 

Mutta Helmi sai epileptisen kohtauksen 17.12. aamulla. Heräsin siihen kun Helmi tuli päälleni kävelemään ja tunsin heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa kun se huojuu ja nykii. Nousin äkkiä ylös, laitoin valot päälle, otin puhelimen ja aloin ottaa videota. Kun ajattelin, että jos pitää eläinlääkäriin viedä niin on video kohtauksesta, eläinlääkäri voi siitä jotain päätellä. Minusta se ei vaikuttanut epilepsialta, koska Helmi oli tajuissaan koko ajan, sillä ei vain tasapainoaisti toiminut. Se yritti nousta ylös, mutta kaatui aina kyljelleen. Kohtauksen jälkeen oksensi neljä kertaa valkoista vaahtoa. Käytiin siinä sitten ulkona ja siinä normalisoitui ja kotiin päästyä oli jo ihan oma itsensä. Tämä oli jo kolmas samanlainen kohtaus. Ensimmäinen oli elokuussa 2015, toinen kesäkuussa 2016 ja kolmas nyt. Käytin Helmin sitten neurologiaan suuntautuneella eläinlääkärillä. Otettiin verikokeet, selvitettiin ettei ainakaan mitään elimellistä, fyysistä vikaa ole. Tehtiin myös perus neurologiset testit ja kaikki oli kunnossa. Verikokeissakin kaikki arvot oli normaaleja. Lääkäri oli sitä mieltä että todennäköisesti kyse on epilepsiasta, vaikka sanoi että voi olla myös kipukohtaus. Mutta oksentaminen viittaisi enemmän epilepsiaan kuin kipuun. Lääkäri kirjoitti reseptin epilepsialääkkeeseen, siis kohtauksenestolääkkeeseen, mutta sanoi että voi vielä seurailla ja jos tulee nyt lähiaikoina vielä kohtaus, niin sitten aloittaa lääkityksen. Hän sanoi myös että Helmin voi hyvin steriloida, mutta mielellään tekisi sen itse. Että koska hän leikkaa paljon epilepsiapotilaita ja hänellä on valmiina hyvät lääkkeet jos heräämisvaiheessa sattuisi kohtaus tulemaan. Ja että hän seuraa etenkin heräämistä tarkasti kun kyse on epilepsiapotilaasta. No varasin ajan sitten hänelle, eli Ouluvetiin Anu Tulokkaalle. Aika on 4.1. Peruin sen Evidensian ajan. Onhan tuo Ouluvet edullisempikin kuin Evidensia. Päätökseeni vaikutti myös Helmin suhtautuminen tähän Anuun, sekä tuohon paikkaan. Ouluvet on pieni paikka, samassa tilassa on myymälä, missä myydään mm. leluja, luita ja ruokia. Helmi viihtyi siellä, tutki ja haisteli paikkoja reippaasti. Eläinlääkäriä Helmi tervehti katseella ja hännänheilautuksella, mikä on Helmille paljon. Ennen se on vain yrittänyt katsella muualle ja kiertänyt eläinlääkärin kaukaa. Helmiltä on kerran aiemmin otettu verikokeet ja silloin Helmi murisi, yritti purra ja rimpuili niin että oli ihan läkähdyksissä. Nyt eläinlääkäri ehdotti että rauhoitetaan Helmi niin saadaan paremmin verikoe otettua. Minä kuitenkin olin sitä mieltä, että yritetään ainakin ensin hereillä, avustajan ja kuonokopan avulla. Helmi oli tosi nätisti. Hoitaja piti Helmiä sylissä ja eläinlääkäri otti verikokeen. Vähän Helmi inahti ja liikahti kun pistettiin, mutta ei muuta. Ei murinaa, rimpuilua, puremista. Ensimmäisellä kerralla ei saatu tarpeeksi verta tulemaan, mutta toisesta jalasta saatiin hyvin. Kun homma oli tehty, kuonokoppa otettu pois ja laitoin Helmin lattialle, niin se kävi vielä haistelemassa eläinlääkärin housunlahjetta, katsoi eläinlääkäriä ja heilautti häntää. Aiemmin se on ollut vastaavassa tilanteessa niin loukkaantunut, ettei vahingossakaan ole vilkaissut lääkäriä, eikä ainakaan heiluttanut häntää. Nyt se oli niin reipas. Tämä eläinlääkäri osasi selvästi käsitellä Helmiä hyvin, niin että Helmillekin jäi hyvä mieli. Tällaiset asiat vaikuttavat paljon omiinkin päätöksiini, missä Helmiä hoidetaan ja kuka hoitaa. 

Sain kuvattua vain kohtauksen loppuosan