lauantai 25. maaliskuuta 2017

Agilityharrastus - mitä se vaatii

Essi on ollut tauolla agilitysta elokuusta asti, mutta nyt halusin kokeilla jatkaa sen kanssa. Tauolle jäätiin siksi kun Essi ei ollut fyysisesti täysin kunnossa. Eli mahaongelmat oli välillä aika hankaliakin. Essi oksenteli liian usein, sitä närästi. Oksentamisen lisäksi sillä oli selvästi maha kipeä, venytteli pylly pystyssä, etupää maassa. Välillä oli niin kipeä maha että vinkui ja huokaili. Essi oli myös erittäin nirso ja huono syömään, varmaan siksi kun koko ajan oli lievä huono olo. Laihakin se oli, tietenkin kun ei pystynyt kunnolla syömään. Ripulia oli myös aika usein. Kokeilin eri ruokia, mutta vaikka näytti että ruoka olisi sopinut mahalle, niin se ei kelvannut kuin viikon, maksimissaan 2. Oonan tulon jälkeen Essi alkoi voida paremmin. Ruoka kelpasi hyvin, oksentelut loppui oikeastaan kokonaan, samoin mahakivut. Ripulia tuli silloin jos oli ollut joku erityisen stressaava/jännittävä tapahtuma. Kun Essi oli tottunut Oonaan ja ne söivät ruokansa aina vierekkäin, Essi rupesi saamaan painoakin lisää. Nyt maaliskuun alussa ajattelin, että jos Essin kunto nyt kestäisi agilityakin ja ostin sille ensin yhden treenikerran. Se meni hyvin, ei tullut mitään oireita. Sitten vaihdoin Oonan Essiin agilityn jatkokurssin loppupuoliskolle, kun Oona ei niin agilitysta innostunut. Essi kävi 5 kertaa jatkokurssia, eikä kertaakaan tullut mitään jälkiseuraamuksia, eli huonoa oloa, mahakipuja, oksentelua, ripulia. Ja Essi tykkäsi! Nyt alkoi valmennusryhmä, eli aletaan nyt vähän enemmän tosissaan treenaamaan. Tavoitteena on tietysti kisavalmiiksi pääseminen ja kilpailun aloittaminen jossain vaiheessa. 

Valmentajana on nyt pääasiassa Mari Kaplas, koirakoulu Active Dogin toinen omistajista ja One Mind Dogs-kouluttaja. Eli erittäin pätevä ja kokenut. Essin kanssa olen käynyt alkeiskurssin ja jatkokurssinkin 2015 loppuvuodesta, ja sen jälkeen ollaan oltu jonkin aikaa valmennusryhmässä. Mutta paljon on opittavaa, kun monet asiat on opetettu "vähän sinnepäin", eli niitä pitää nyt treenata uudella tavalla ja yrittää korjailla tiettyjä puutteita. Minulla itselläni on todella paljon opeteltavaa, että oppisin ohjaamaan Essiä paremmin. Erityisen vaikeaa minulle näyttää olevan kontaktin pitäminen koiraan koko ajan, eli minun pitää katsoa koiraa kun se menee esteitä ja samalla juosta itse eteenpäin ja ohjata aina seuraavalle esteelle. Tuntuu vain hurjalta juosta täysiä eteenpäin ja samalla katsoa taaksepäin 😁 Mutta se on vain opittava. Heti kun käännän katseen eteenpäin, Essi menee esteen ohi tai selkäni takaa väärälle esteelle. Niin kauan menee hyvin kun pystyn pitämään katseen koirassa koko ajan. Essin kanssa kun tosiaan pitää juosta, se on aika nopea koira. Joissain asioissa kuitenkin pitää saada Essille lisää vauhtia. Esim. kontakteilla. Nyt se kyllä juoksee puomin ylös asti, mutta alastulossa hidastelee, vaikka sen pitäisi juosta täysiä alas asti, kontaktipinnalle. Minunkin pitäisi petrata omaa juoksemista. Astmaatikon keuhkoilla nyt ei pikajuoksijaksi pysty, vaikka lääkitys onkin kunnossa ja astma hoitotasapainossa. 

Kun harrastetaan agilitya tavoitteellisemmin ja "oikeasti", eli treenit on fyysisesti raskaampia myös koiralle, pitää huolehtia erityisen hyvin koiran kunnosta. Juuri viime treeneissä kouluttaja kertasi mitä se koiran hyvä huolto pitää sisällään. 

  1. Liikuntaa pitää olla riittävästi, eli tunti metsässä (koira vapaana) joka päivä. Metsässä koira juoksee, spurttailee, ravaa, kävelee. Välillä rauhallisesti haistellen, välillä nopeampaan tahtiin. Muiden lenkkien lisäksi. Jos koira on aina vain kävellyt tai juossut hihnassa asvaltilla, ei sillä kovin kummoiset lihakset ole, eikä koordinaatiokykyä. Ne kehittyvät vain vapaana omaan tahtiin liikkuessa, epätasaisessa maastossa. 
  2. Säännöllinen lihashuolto eli hierojalla/fysioterapeutilla/osteopaatilla käynnit. 
  3. Lisäravinteet nivelten hyvinvointiin. 
  4. Nesteytys ennen ja jälkeen treenien. 
  5. Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit eli ennen treenejä puolisen tuntia reipasta kävelyä, sama treenien jälkeen. 
  6. Lihasten lämpimänä pitäminen eli oikea vaatetus koiralle. 
Toki koira on hyvä röntgenkuvata ennen kuin aloittaa rankemmat treenit, eli ainakin lonkat ja kyynärät. Selkä on myös suositeltava ja pienemmiltä koirilta polvet. Essiltä on tarkastettu polvet ja kuvattu lonkat, kyynärät ja selkä. Mutta vaikka luusto olisi priimaa, niin tarvitaan hyvä lihaskuntokin. Lihakset tukee niveliä, ilman lihaksia koiralla ei ole hyppyvoimaa, eikä se pysty hallitsemaan kroppaansa esim. tiukoissa käännöksissä. Joskus voi silti sattua jotain, esim. koira voi kaatua, pudota puomilta tmv. Silloin tietenkin hoidetaan eli fysioterapeutti tai osteopaatti käy koiran läpi (eläinlääkärikin tarvittaessa), katsoo tuliko jotain vaurioita. Kaikki ei aina näy päällepäin, vaan oireita voi tulla paljon myöhemmin tai ne ovat sellaisia mitä omistaja ei huomaa. Olisi hyvä tuntea se oma koira niin hyvin, että huomaa jos käytös tai liikkuminen muuttuu jotenkin. Minä kyllä tarkkailen koiriani hyvinkin tarkasti, joku onkin sanonut että tarkkailen liikaa. Mutta parempi niin kuin että joku ongelma jäisi huomaamatta.

Agility on kyllä kiva harrastus, silloin kun koira siitä tykkää ja haluaa vain tehdä lisää. Ja itsekään ei koskaan tule valmiiksi, vaan koko ajan on opittavaa. Essillä suorastaan silmät loistaa ja hymy on korvissa kun mennään halliin treeneihin. Se käy ihan kierroksilla, pomppii, repii hihnaa. Vaikka itsellä olisi ollut huono päivä, niin kun Essiä katsoo treeneissä, tulee väkisinkin hyvä mieli ja huonot olot unohtuu. Omat hankaluutensa Essin kanssa treenatessa toki on, mikään helppo koira se ei ole. Jokaisissa treeneissä se lähtee ainakin kerran juoksemaan omat kierroksensa. Se ei pysty keskittymään koko aikaa 100%:sesti. Mutta ei se haittaa, kun Essillä vain on niin kivaa! Toki koko ajan pyritään siihen että se kuuntelee paremmin ja malttaa keskittyä, ja onhan nuo asiat parantuneetkin huimasti 1,5 vuoden takaisesta 😊

Treenaan Helminkin kanssa aina jotain pientä kun hallilla omalla ajalla käydään. Se niin tykkää, ei meinaa housuissaan pysyä. Ja oppii nopeasti. Onhan se mielessä käynyt, että jos kesällä osallistuisi Helmin kanssa agilityn epiksiin mölliluokkaan... Siinä on vain hyppyjä ja putkia. Essin kanssa ei vielä tulevana kesänä voi osallistua, ellei joku ihme tapahdu 😃




lauantai 18. maaliskuuta 2017

Oona 1v!

Niin se vain Oonakin täytti jo vuoden (14.3.). Se ei enää ole pentu, ei se ole tuntunutkaan pennulta enää muutamaan kuukauteen.







Oona on alusta asti ollut todella helppo koira. Varsinkin Essin pentuaikaan verrattuna. Oona ei ole mitään isompaa tuhonnutkaan, vaikka kyllä sillä energiaa on. Olohuoneen mattoa on vähän repinyt ja pikkupentuna koiramme-lehtiä, puudeli- ja chihuahua-lehtiä, kun niitä on ollut kirjahyllyn alahyllyllä. Mutta lehdet ovat ihan luvallista revittävää kun on vanhoja. Oona oppi sisäsiistiksi 12-viikkoisena, eikä sen jälkeen ole yhtään vahinkoa sisälle tullut. Ulkona se ei hauku koskaan, eikä juuri välitä vastaantulevista koirista tai ihmisistä. Sisällä kyllä haukkuu kun esim. haluaa luun joka on Essillä. Sekin on vähentynyt paljon. Oona on luonteeltaan rauhallinen, tyyni, harkitsevainen. Ei stressaa missään. Tykkää kaikista ihmisistä, vaikka joitain kohtaan saattaa ensitapaamisella olla hiukan varautunut. Äkkiä kuitenkin reipastuu ja menee tervehtimään. Vaikka esim. lenkillä tulisi vastaan ihminen, jota Helmi ja Essi vähän pelkäävät, Oona menee reippaasti tutustumaan. Oona tykkää myös halailla ihmisiä joista se tykkää erityisen paljon. Kun ihminen kyykistyy Oonan tasolle, Oona menee ihan lähelle, laittaa etutassut olkapäille ja painaa pään ihan kiinni ihmisen rintakehään, nojaa siihen. Saattaa olla siinä pitkäänkin. Se ei koskaan pompi eikä häslää. Oona myös tykkää kun sitä halataan, vaikka yleensä koirat eivät sellaisesta tykkää. Jos istun lattialle, Oona tulee syliin. Vaikka sen perusluonne on rauhallinen, niin kyllä sitä energiaakin löytyy. Oona osaa itsekin viihdyttää itseään. Hakee lelun, ravistelee sitä, heittelee. Välillä lelun sijaan ottaa sohvatyynyn tai takaoven edessä olevan pikkumaton. Usein lenkin jälkeen "riehuu" kotona vielä jonkin aikaa, kun toiset koirat menevät nukkumaan. Vaikka oltaisiin käyty tunnin metsälenkki. Vieraat koirat on Oonan mielestä pelottavia ja se lähtisi niitä karkuun jos olisi mahdollista. Rohkaistuu kyllä kun pääsee rauhassa tutustumaan. Myös Essin hälytyshaukku pelottaa Oonaa, pikkupentuna se lähti aina täysiä juoksemaan karkuun kun Essi alkoi haukkua metsässä. Enää ei lähde minnekään, mutta on kuitenkin hieman varuillaan. Essi hälyttää kun haistaa tai kuulee lähellä liikkuvan ihmisen tai koiran. 

Oonan kanssa olen käynyt pentukurssin agilityyn tähtääville ja sen perään agilityn alkeiskurssin ja jatkokurssiakin puolet. Vaihdoin sitten loppupuoliskolle Essin Oonan tilalle. Oona ei agilitysta oikein innostunut, sille ei vain sovi tuollainen vauhtilaji. Nyt aloiteltiin toko, se ehkä sopii Oonan luonteelle paremmin, vaikka on siinäkin ongelmana jonkinlainen motivaation puute. En vain osaa motivoida Oonaa oikein, enkä saa ylläpidettyä viretilaa. Mutta en nyt ihan heti anna periksi sen suhteen. Oona kyllä tykkää leikkiä lelulla, se syttyy leikkimiseen heti ja agilityssakin palkkautui lelulla hyvin. Makupaloista Oona ei ole niin kiinnostunut ja minulla on ollut ongelmana löytää sellainen herkku, jota Oona oikeasti haluaa. Mitkään nakit ja juustot ei kelpaa. 

Yhdessä näyttelyssä jo kävin Oonan kanssa ja kesällä on tarkoitus käydä myös kun täällä Oulussa on 3 näyttelyä. 

Oli kyllä todella hyvä päätös ottaa Oona meille :) Essi piristyi kun sai kaverin (aluksi kyllä masentui, mutta kun siitä oli toipunut niin muuttui iloiseksi, pirteämmäksi kuin ennen Oonan tuloa). Essin stressioireetkin väheni, osa loppui kokonaan. Ruoka alkoi maistua paremmin, nirsoilu loppui. Essi ja Oona on kyllä ihan parhaita kavereita. Helmi ja Oona sen sijaan eivät ole mitään ylimpiä ystäviä. Helmi haluaa olla Oonankin pomo ja Oona ei alistu Helmille. Niillä onkin ollut yhteenottoja, mutta onneksi kumpikaan ei ole purrut toista. Kuulostaa vain pahalta. Essi sen sijaan on ihan Oonan tossun alla, eikä se näytä Essiä haittaavan. Siksikin tulevat niin hyvin toimeen keskenään kun niillä on niin selvä arvojärjestys. Oona määrää ja Essi suostuu kaikkeen. Ainoastaan yöllä kun Essi on nukkumassa, se ei päästä Oonaa lähelle. Oona kyllä uskookin kun Essi kunnolla ärähtää.