sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Vielä Elenasta

Elenan sairaus on ollut mysteeri, vaikka diagnoosi selvisikin. Kuparikertymäsairaudesta ei ole juuri mitään tietoa saatavilla suomeksi. Sen sijaan englanniksi löytyy paljonkin. Olen näitä lukenut viime aikoina jonkin verran. Elenan kasvattaja väitti ettei kyseinen sairaus olisi ollut Elenalla perinnöllinen, vaikka se monilla muilla roduilla onkin. Ja vaikka ruumiinavauslausunnossa lukee että kyse on perinnöllisestä sairaudesta ja Elenaa hoitanut eläinlääkäri vielä erikseen sanoi että Elenan kasvattajalle pitää ilmoittaa, koska kyse on nimenomaan perinnöllisestä sairaudesta. Sen sijaan että kasvattaja olisi hyväksynyt että kyse on perinnöllisestä sairaudesta, hän sanoi että minä sairastutin Elenan. Että jos se olisi elänyt jonkun muun koirana, se ei olisi sairastunut. Ruokin kuulemma Elenaa väärin, vaikka ensimmäiset 10kk ruokin täsmälleen kasvattajan antamien ohjeiden mukaan. Sen jälkeen oli pakko vaihtaa ruokaa, koska Elena ei suostunut enää syömään sitä mitä oli koko pentuajan syönyt. Silloinkin vain nappulat jäi ruokavaliosta pois ja Elena sai pelkkää lihaa (+ tarvittavat vitamiinit ja öljyt). Pentuajan söi nappuloiden lisäksi lihaa. Onhan se tietenkin helpompi syyttää muita kuin hyväksyä että oma jalostuskoira mahdollisesti periyttää tätä sairautta. On helpompi lakaista asiat maton alle kuin kohdata totuus. En olisi myöskään saanut kertoa Elenan sairaudesta julkisesti, vaan asia olisi pitänyt pitää salassa. Itse en vain voi hyväksyä sitä että perinnöllisiä sairauksia pimitetään, oli se sairaus mikä tahansa. 
Siksikin minun on ollut pakko etsiä tietoa tästä sairaudesta. Kasvattaja ei olisi millään halunnut ruumiinavauslausuntoa luettavaksi, mutta lopulta suostui sen vastaanottamaan kun olin muutamia kertoja sitä hänelle tarjonnut. Sitä en tiedä, onko hän sen lukenut. Elenan emällä on ollut kahdet pennut Elenan jälkeen, samoin Elenan isää on käytetty yhden kerran Elenan kuoleman jälkeen.
Kysyin asiasta vielä Elenan ruumiinavauksen tehneeltä eläinlääkäriltä, että mitä mieltä hän on tästä perinnöllisyydestä. Hän vastasi että kyseinen sairaus on todettu perinnölliseksi muutamilla roduilla (mm. bedlingtoninterriereillä, valkoisilla länsiylämaanterriereillä, dobermanneilla, labradoreilla, skyenterriereillä) ja että todennäköisesti se on perinnöllinen muillakin, vaikka geenivirhettä ei ole määritelty. Se taas johtuu siitä että sairaus on erittäin harvinainen suurimmalla osalla roduista. Hän laittoi myös muutamia lähteitä missä villakoira on mainittu (Cedeño, Y., M. López‐Alonso, and M. Miranda. "Hepatic concentrations of copper and other metals in dogs with and without chronic hepatitis." Journal of Small Animal Practice 57.12 (2016): 703-709.
- Moore, A. Russell, Emily Coffey, and Dwayne Hamar. Diagnostic accuracy of Wright–Giemsa and rhodanine stain protocols for detection and semi‐quantitative grading of copper in canine liver aspirates." Veterinary clinical pathology 45.4 (2016): 689-697.
- Fuentealba C, Guest S, Haywood S, Horney B. Chronic hepatitis: a retrospective study in 34 dogs. Can Vet J. 1997;38:365–373). 
Tietooni on tullut että Suomessakin kyseistä sairautta esiintyy, diagnosoitu on ainakin parilla erirotuisella koiralla, sekä muutama muu epäilys on. Varmasti on muitakin, mutta näihin olen itse törmännyt. Diagnosoimattomia maksasairauksia on enemmänkin. 

Kuparikertymäsairaudesta:
http://healthypets.mercola.com/sites/healthypets/archive/2017/07/02/copper-storage-disease.aspx

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3275736/

http://veterinarymedicine.dvm360.com/diagnosing-and-treating-canine-copper-associated-hepatopathies?id=&pageID=1&sk=&date=  

Sairaus on nartuilla yleisempi kuin uroksilla. Kaikki sairastuneet eivät oireile tai oireet on lieviä, jotka eivät haittaa normaalia elämää. Osa sairastuneista elää vanhaksikin. Jotkut alkavat oireilla nuorena, jotkut vasta vanhempana. Jos koira vaikuttaa täysin terveeltä 2-vuotiaana, se voi silti sairastua muutaman vuoden sisällä. Elenalla sairaus oli erittäin aggressiivista muotoa, siksi sairaus eteni sillä niin nopeasti. 

Ruumiinavauslausunto:

LABORATORIOT (3.3.2015 alkanut käynti)
Lähetenro: 610314
Tutkimusryhmä: Animagi Oulu tutkimukset -> Muut
Ajankohta: 3.3.2015
Nimi Arvo (viitearvo suluissa)
ELTDK/Ruumiinavaus ko. 10-20kg (tulos 3kk) sis. kulj.
Peruseläinlääketieteen laitos LAUSUNTO
Patologian osasto Obduktio (O15184), 1.7.2015
PL 66, HELSINGIN YLIOPISTO
Omistaja Potilas
Sutinen Lea Elena Koira Kääpiövillakoira
Hukkasenkuja 1 A 3 Naaras
90250 Oulu
Tutkimus: Obduktio
Valmis pvm: 1.7.2015
Tulopvm: 4.3.2015
RUUMIINAVAUSPÖYTÄKIRJA
Lähettävä tai hoitava eläinlääkäri: Outi Niemelä

Animagi

Mahdolliset erityiset tuntomerkit: 3,6 kg
Obduktion valvojaeläinlääkäri: Sanna Malkamäki
Esitiedot pääpiirteittäin: 2-vuotias kääpiövillakoira. Koiralla on ollut kroonista aaltoilevaa ruokahaluttomuutta,
vaisuutta, apaattisuutta ja laihtumista. Koira on herännyt hitaasti sedaatiosta. Koira on juonut koko ajan
normaalisti. Juoksun ja keltarauhasvaiheen aikana koiran vointi huonontunut.
Verinäytteessä maksaentsyymit koholla, ALAT 2000, sappihapot lievästi yli normaalin.
1 § Kuoleman jälkeiset muutokset: Voimakkaat.
2 § Ravitsemustila: Laiha, kohtalaisen lihasköyhä.
3 § Poisteet luonnollisista ruumiinaukoista sekä näkyvät limakalvot:
Ei todettu merkittäviä patologisia muutoksia.
4 § Karvapeite, iho, ihonalainen kudos sekä ruhon ja pään imusolmukkeet:
Patologiset muutokset: Vasen leuanalusimusolmuke kohtalaisesti suurentunut, halkaisijaltaan 1,3 cm.
5 § Lihakset, luusto ja nivelet sekä rasvakudos: Ei todettu merkittäviä
patologisia muutoksia.
6 § Sisäelinten asento sekä ruumiinonteloiden sisällys ja kalvot:
Ei todettu merkittäviä patologisia muutoksia.
7 § Pään elimet (suuontelo, kieli, hampaat, sylkirauhaset, nenä- ja
sivuontelot sekä nielu ja kurkunpää: Patologiset muutokset: Kohtalaisesti hammaskiveä molaarien,
premolaarien ja kulmahampaiden bukkaalipinnalla.
8 § Verenkiertoelimet (sydänpussi ja sydän, perna, tyymus, veri,
luuydin ja verisuonet sekä sisäelinten imusolmukkeet): Ei
todettu merkittäviä patologisia muutoksia.
9 § Hengityselimet (keuhkot ja keuhkopussi sekä henkitorvi): Patologiset muutokset: Keuhkot multifokaalisesti tummanpunaiset, erityisesti kaudaalisesti. Viiltopinnasta tihkuu
kohtalaisesti vaaleaa, hieman limaista nestettä.
10 § Ruuansulatuselimet (ruokatorvi, mahalaukku, suolet ja suolilieve, maksa, sappirakko ja -käytävät sekä haima): Patologiset muutokset: Maksa on teräväreunainen, väriltään normaali tiilen punaruskea, verisuonitus normaali, ei havaittavissa shunttisuonia. Sapen kulku on normaali. Sappirakossa on kohtalaisesti juoksevaa sappea ja pieni, 0,5 cm halkaisijaltaan oleva pehmeä tumma sakkamassa. Sappitiehyet vaikuttavat normaaleilta. Maksan konsistenssi on lievästi normaalia hauraampi. Mahalaukussa on 1 dl vaaleaa ruokamassaa. Ohutsuolessa on pieni määrä vaaleaa tahnamaista suolen sisältöä.
Paksusuolessa on melko vähäinen määrä normaalia ruskeaa ulostetta.

11 § Virtsa- ja sukuelimet (munuaiset, virtsarakko ja -tiehyeet, uroksen
ja naaraan sukuelimet sekä maitorauhaset): Patologiset muutokset: Munuaiskapeli irtoaa paikallisesti hieman normaalia huonommin toisen munuaisen kuorikerroksesta.
12 § Umpieritteiset rauhaset (lisämunuaiset, kilpirauhanen,
paratyreoidea ym): Ei todettu merkittäviä patologisia muutoksia.
13 § Keskushermosto: Ei todettu merkittäviä patologisia
muutoksia.
14 § Histologiset näytteet: Sydän, keuhko, maksa, perna, munuaiset, lisämunuaiset, kilpirauhaset,
mesenteriaalinen imusolmuke, aivot, hypofyysi, mahalaukku, haima, duodenum, jejunum, ileum, caecum, colon,
submandibulaarinen imusolmuke, kohtu.
Pakastimessa sydän, maksa, perna, munuainen, keuhko.
Obduktiossa havaitut makroskooppiset löydökset sekä diagnoosiehdotukset:
- Maksa lievästi normaalia hauraampi, dd. kertymäsairaus, muu rappeuma. Ei fibrotisoituneita alueita eikä
vaskulaarista epänormaaliutta makroskooppisesti havaittavissa.
- Koira on hoikka ja kohtalaisen lihasköyhä, mm. purulihakset hyvin ohuet.
- Sivulöydös: Kohtalaisesti hammaskiveä.
Histopatologisen tutkimuksen tulokset:
Maksa: Kohtalaiset ja voimakkaat autolyysimuutokset. Maksa on kauttaaltaan erittäin verentäyteinen. Porta-alueet erottuvat hyvin ja niissä todetaan normaalirakenteiset verisuonet ja sappitiet. Multifokaalisesti nähdään muutamassa kohdassa lievästi lisääntynyt määrä sappiteiden poikkileikkauksia, lievä multifokaalinen sappisuonten proliferaatio. Periportaalisesti todetaan Masson-värjäyksessä lievä fibroosi. Hepatosyytit ovat lievästi turvonneita ja niiden sytoplasma on hennon rakeinen. Lobuluksissa on yksittäisä nekroottisia ja apoptoottisia hepatosyytteja. Muutamissa makrofageissa ja hepatosyyteissä on kertyneenä sappea ja lipofuskiinia. Lisäksi hepatosyyteissä nähdään multifokaaliseesti kohtalaisesti (3/5) granulaarisia kuparikertymiä erityisesti sublobulaaristen ja keskuslaskimoiden ympärillä. Keskuslaskimoiden ympärillä todetaan myös rasvan täyttämiä soluryppäitä (lipogranuloomia) sekä paikoin pieniä lymfosytaarisia fokuksia. Sappirakossa ei havaita poikkeavuutta. Lievä sapen staasi. D. Kohtalainen kuparin kertyminen maksaan, lievä lobulaarinen hepatiitti, voimakas diffuusi kongestio.

Erikoisvärjäykset: Kupari, sappi, Masson, PAS. 
Keuhkot: Voimakas kongestio. Vaihtelevasti atelektasiaa ja emfysemaa. Paikoitellen peroteiinipitoista nestettä alveoleissa ja vähäistä verisolujen ekstravasaatiota.
Perna: Multifokaalisesti makrofageissa nähdään hemosideriinikertymiä.
Patologieläinlääkärin loppuarvio:
Koiran ruumiinavauksen päälöydös ja oireilun syy oli maksan kohtalainen kuparikertymä sekä krooninen lymfosytaarinen hepatiitti, joka oli asteeltaan lievä. Lisäksi maksassa todettiin yksittäisiä tuhoutuvia maksasoluja sekä lievä sapen staasi.
Maksan kuparikertymää havaitaan useilla roduilla primaarisena, villakoira lukeutuu näiden rotujen joukkoon.
Kuparin kertyminen maksaan aiheuttaa tulehdusreaktiota sekä maksan toiminnan häiriintymistä. Koira oli kohtalaisen hoikka ja lihasköyhä, mikä on todennäköisesti aiheutunut maksan vajaatoiminnan aiheuttamasta häiriöstä proteiinien synteesissä. Sappihapot ovat olleet lievästi koholla sapen staasin vuoksi.



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kesä meni, uusia tuulia edessä

Tänä kesänä tapahtumia ja tekemistä oli paljon. Oonan kanssa käytiin tokokurssi ja Essin ja Oonan kanssa käytiin kolmessa näyttelyssä. Keväällä/alkukesällä kahdessa match show:ssa, Essille ne oli ensimmäiset. Essi on kehittynyt huimasti, ehkä se on aikuistunut? Se ei enää stressaa niin paljon, stressioireet on kadonneet melkein kokonaan. Ei ole ollut mahaongelmia ollenkaan.

Match show:ssa Essi pärjäsi yllättävän hyvin. Ensimmäisessä oli sinisten neljäs ja toisessa punaisten kolmas. Ensimmäisessä tuomarina oli pitkän linjan villakoirakasvattaja ja ulkomuototuomari Jouko Leiviskä. Toisen tuomarin nimeä en muista, mutta hän selvästi ihastui Essiin. Pöydällä katsoi Essiä kauan, kyseli onko menossa näyttelyyn nyt kesällä ja trimmaanko itse. Sitten otti pari askelta taaksepäin, katsoi Essiä ja sanoi että on erittäin kaunis koira 😊 Oona sai sinisen, eikä tuomari siihen enää vilkaissut sinisten kehässä. Essi ei myöskään väistänyt tuomaria niin mätsäreissä kuin oikeassa näyttelyssäkään. Minun ei tarvinnut pidellä kiinni, Essi seisoi kuin patsas, itsevarmana ja ryhdikkäänä. Oona ei olisi halunnut että hampaita katsotaan ja jossain näyttelyssä peruutti pöydällä. Välillä ei väistänyt yhtään ja antoi katsoa hampaat hyvin. Oona kuitenkin liikkuu paremmin kuin Essi. Essi sai kaikista näyttelyistä ERI:n, yhdestä tosiaan myös SA:n ja varasertin. Oona sai 2 ERIä ja yhden EH:n. Ensi kesänä on tarkoitus myös käydä jossain näyttelyssä kummankin kanssa.


Essi ja mätsäripalkinto


Oonan tokokin meni ihan hyvin, vaikka Oonalla ei niin moottoria olekaan noihin juttuihin. Ihan iloisesti se tekee ja opettelee mielellään, mutta tahti on rauhallinen, eikä Oona kestä montaa toistoa. Kyllästyy nopeasti. Oonalla alkoi myös ensimmäiset juoksut juuri tokokurssin aikana ja silloin ei oikein kiinnostanut mikään. Kurssilla keskityttiin seuraamiseen ja paikallamakuuseen. Etenkin seuraaminen Oonalla on hyvää. Pitää hienosti katsekontaktin ja pysyy oikealla paikalla. Kesällä kokeilin myös agilitya uudestaan Oonan kanssa, kun käytiin hallilla omalla ajalla. Oona oli nyt paljon innokkaampi, vauhtiakin löytyi. Olen siitä asti treenannut Oonankin kanssa jotain pientä kun ollaan hallilla käyty. Lähinnä vauhtipätkiä, kun niistä Oona innostui kunnolla. Nyt ollaan jo treenattu vähän pujottelua ja puomin kontaktiakin. Päätin nyt ilmoittaa Oonan uudestaan agilityn jatkokurssille, katsotaan päästäänkö. Se alkaisi lokakuun puolivälissä.

Essin kanssa jatketaan agilitya, se on mennyt ihan hyvin, vaikka Essi edelleen karkaa välillä haukkumaan mille milloinkin tai muuten vain ei jaksa keskittyä. Mutta noita on ollut nyt vähemmän ja Essi kuuntelee paremmin, eli palaa nopeasti takaisin minun luo ja voidaan jatkaa. En silti usko että Essin kanssa päästään koskaan kisaamaan, juuri tuon häiriöherkkyyden takia. Treenataan kuitenkin siinä mielessä että vielä startataan kisoissakin jossain vaiheessa. Pitää olla tavoitteita.


 



Helminkin kanssa treenataan joitain agilityjuttuja aina kun hallilla käydään. Helmi on siinä hyvä, se tykkää ja oppii nopeasti. Sitä on myös helppo ohjata. Toki sekin vaikuttaa kun eihän se niin kovaa vauhtia edes pääse kuin Essi tai Oona.

Kesällä sain yhtäkkiä päähänpiston että jos muuttaisin Haukiputaalle. Löysin vahingossa netistä asumisoikeusasuntoja, ihan Haukiputaan keskustassa, mutta kuitenkin sen verran syrjemmässä, että lenkkimaastot on hyvät. Juttelin asiasta äidin kanssa, joka asuu ihan Haukiputaan keskustan ytimessä, puolisen kilometriä siitä mihin aioin muuttaa. Äiti oli innoissaan asiasta, joten laitoin hakemuksen niihin asuntoihin. Alun perin hain kaksiota, mutta sitten vapautuikin kolmio juuri siitä mistä halusin ja hain sitä. Ja sain. Muutettiin 2.9. eli kuukausi ollaan nyt tässä asuttu. Tämä on tuntunut hyvältä ratkaisulta koriienkin kannalta. Asunto on edellistä reilusti isompi ja pieni oma piha on kiva. Edellisessä paikassa Helmi oli ihan stressaantunut, se ei tullut enää toimeen niin Oonan kuin Essinkään kanssa ja niillä oli yhteenottoja paljon. Mutta nyt muuton jälkeen ei ole ollut yhtään ja Helmi on ollut paljon iloisempi. Ei murise turhaan eikä ole niin kiukkuinen. Muuton jälkeen liikunta on lisääntynyt paljon, sekin varmasti vaikuttaa. Koska tämä on keskustassa, lähimpään isompaan metsään on vähän enemmän matkaa ja kun metsään pääsee, siellä on lääniä reilusti. Eli tulee käveltyä pitemmästi siellä metsässäkin. Pääsääntöisesti metsälenkki kestää 2 tuntia, koirat saavat olla vapaana. Aiemmin käytiin vain tunnin lenkkejä. Kilometrejä tulee keskimäärin 6-8, ennen oli 3-5. Yhden kerran käveltiin melkein 15 kilometriä, äiti oli mukana ja vähän eksyttiin 😁 Aikaa kului 3,5 tuntia. Ihmeen hyvin Helmikin jaksoi kävellä, yhtään ei tarvinnut kantaa kun se niin reippaasti käveli koko ajan. Helmi lähtee aina innoissaan lenkille. Katsoin syyskuun kävelysaldoa ja n. 120 kilometriä kertyi pelkästään aamun/aamupäivän lenkeistä. Niiden lisäksi ollaan kävelty joka päivä 2 lyhyempää hihnalenkkiä, eli kokonaissaldo on enemmän kuin tuo 120 km. Koska treenihalli on nyt kävelymatkan päässä, olen aina kävellyt sinne ja takaisin. Matkaa yhteen suuntaan on n. 2,6km.






 


Koirien yksinolot ei vielä suju täydellisesti. Olen treenannut ihan liian vähän, vain muutamia kertoja viikossa ja puolisen tuntia kerrallaan. Välillä ovat ihan hiljaa koko yksinolon, välillä Oona haukkuu jonkin verran. Essi ja Helmi osaavat kyllä olla. Mutta Oonalla on aina ollut taipumusta eroahdistukseen ja ilman Essiä se ei osaa olla ollenkaan. Luultavasti sitkeällä treenaamisella tuo voisi parantuakin kyllä. Mutta äiti on ollut täällä aina Essin agilitytreenien ajan niin Oonan ja Helmin ei ole tarvinnut jäädä yksin. Onneksi äiti asuu lähellä ja hänellä on aikaa. Ja hän tykkää koiristani.