perjantai 1. kesäkuuta 2018

Paljon pohdittavaa

Tänä keväänä on tullut eteen uusia asioita, eikä kaikki niin positiivisia. 

Helmi on koko talven käyttäytynyt hiukan erilailla kuin aiempina talvina. Aloitettiin epilepsialääkitys, josta ei alun sivuvaikutusten jälkeen ole ollut muuta kuin hyötyä. Eli kohtauksia ei ole tullut. Mutta Helmin liikkuminen ulkona on ollut hyvin takkuista. Toki se ei ole koskaan tykännyt talvesta eikä pakkasista, joten ajattelin että se ei halua kävellä ulkona siksi. Se ei ole koskaan tykännyt vaatteista ja niitä on pitänyt tänä talvena paljon käyttää kun on ollut koviakin pakkasia pitkiä jaksoja. Huomasin myös, että takkia laittaessa Helmi notkistaa selkää kun takki koskee selkään. Ikäänkuin väistää vaatetta. Kipulääkekuurikaan ei siihen vaikuttanut. Vaihdoin myös pannan valjaisiin kun ajattelin että panta tuntuu hankalalta. Ei vaikutusta liikkumishaluttomuuteen. Kun pakkaset hellitti ja vaatteita ei tarvittu, kävely oli silti takkuista ja hidasta. Myös vapaana ollessa. Huhtikuun lopussa käytin Helmin eläinlääkärissä, kuvattiin lonkat, olkapäät, ranteet, selkä. Samalla eläinlääkäri kokeili polvet, ensin hereillä ja sitten rauhoitettuna. Polvet on löysät, lähtee todella helposti pois paikoiltaan. Helmi aristi myös olkapäitä ja selkää. Röntgenkuvat paljastivat karun totuuden, jota olin kyllä epäillytkin. Lonkat ja olkapäät löysät, lonkat ehkä jopa E/E. Kennelliittoon ei kuvia lähetetty, mutta ihan näin maallikonkin silmissä näyttää suoraan sanottuna hirveiltä. Selkä oli normaali, ranteissa virheasento, joka näkyy päällepäinkin, mutta nivelrikkoa ei. Ilmeisesti Helmi varoo liikkuessaan niin polvia, lonkkia kuin olkiakin sen verran että selkä menee jumiin. Polvet voisi leikata, mutta onko siitä hirveästi apua kun lonkille ja olkapäille ei voi mitään tehdä ja nekin vaivaa. Helmi sai ensin 2 viikon kipulääkekuurin ja levossa piti pitää. Mutta siitä ei ollut mitään apua. Laseria annettiin selkään, ja se auttoi kyllä hetkeksi. Helmi ei anna vieraan ihmisen koskea itseensä, joten hierominen ym. on poissuljettu. Nyt kun metacam (kipulääke) ei auttanut, aloitettiin gabapentin, joka on vahvempi kipulääke ja sitä voi syödä jatkuvasti. En silti huomaa että siitä olisi hirveästi apua ollut. Liikkuminen on tasaisempaa, mutta vauhtia ei ole senkään vertaa kuin ennen ja näyttää kuin Helmi väsyisi nopeasti. Ei ole eroa onko käytössä panta vai valjaat tai onko Helmi hihnassa vai vapaana. Se jää kauas jälkeen, eikä oikein jaksa juosta niin että pysyisi perässä. Olen siis itsekin kävellyt hitaasti ja koirat ovat saaneet haistella paljon. Pitkille lenkeille en ole Helmiä ottanutkaan mukaan. Pitäisi nyt vahvistaa Helmin lihaksia, esim. tasapainotyynyn avulla (sitä ollaankin nyt tehty jonkin verran) ja selkää voi hoitaa lämmitetyllä jyväpussilla. Eipä sille oikein muuta voi tehdä, toki selkään annetaan laseria nyt useammin. En tiedä, kauanko näin voi jatkaa. Jos kipulääke ja nuo muut tukihoidot ei auta tarpeeksi. On väärin antaa koiran kärsiä kivuista. Helmi on nyt viimeaikoina käynyt Oonan päälle, välillä jopa ilman mitään syytä. Eli ei ole ollut lähimaillakaan luita ym. resursseja eikä Oona ole katsonut Helmiin päinkään. Muutenkin Helmi murisee Oonalle ja Essille paljon. Se taas stressaa etenkin Essiä. Oona ei niin näytä välittävän. 



Hain Oonalle paikkaa agilityn jatkokurssille, ja sainkin, mutta meidät laitettiinkin möllivalmennuskurssille. Yllättävän hyvin Oona on siellä pärjännyt ja intoa ja vauhtia on paljon. Oona on nopeampi kuin Essi. Kurssi alkoi heti pääsiäisen jälkeen, huhtikuun alussa. Nyt sitä on vielä yksi kerta jäljellä. Essin kanssa olen myös ollut möllivalmennusryhmässä. Oona on saanut paljon kehuja, kouluttaja on joka kerta sanonut että tästä tulee tosi hyvä. Ja ollut ihan että vau kun Oona syöksyy aina täysiä lelupalkalle. Plussaa Oonassa on vielä se, että se osaa hyvin rauhoittua heti kun tekeminen loppuu ja se ei välitä muista koirista tai ihmisistä, eli keskittyy vain itse asiaan. Kun Essi ottaa häiriötä (edelleen, vajaan 3 vuoden jälkeenkin) muista koirista ja ihmisistäkin. Ja sillä keskittyminen herpaantuu usein, vaikka onkin nyt viimeisen puolen vuoden aikana edistynyt paljon. Essillä on myös edelleen mahaongelmia, vaikka harvemmin. Mutta kuitenkin enemmän kuin Oonalla. Koskaan ei voi tietää tuleeko ripuli tai mahakipu, kun ne ei näytä olevan sidoksissa mihinkään ruokaan tai herkkuihin tai edes stressaaviin tilanteisiin. Essi on hirveän raskas koira, myös arjessa. Vaikka onkin paljon helpompi kuin vielä pari vuotta sitten. Rakashan se on kaikesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi. Nyt pitäisi kohta päättää kumman kanssa jatkan agilitya, vai jatkanko kummankaan. Oonassa on potentiaalia enemmän kuin Essissä, sitä on helpompi ohjata ja sen kanssa on helpompi käydä treeneissä. Oona ei karkaile, Essi tekee sitä edelleen, vaikka vähemmän kuin ennen. Luusto ei ole kummallakaan täysin priima. Essillä muuten kaikki kunnossa, mutta selässä VA1 ja rajatapaus LTV. Oonalla on toinen polvi 1 ja SP1 (spondyloosi) kaularangassa, ihan yläosassa. Se ei kuitenkaan ole oireillut noita mitenkään, ei edes nyt kun ollaan enemmän tehty agilitya. Lihakset Oonalla on ihan hyvät kun juoksee paljon Essin kanssa, talvella umpihangessa ja moottorikelkkaurilla ja sulan maan aikana umpimetsässä, poluilla ja pehmeässä hiekassa. Essiä ja Oonaa on nyt talven ja kevään aikana hierottu säännöllisesti, fysioterapeutti käy meillä kotona. Kummallakin on ollut selkäjumeja, mutta ne on saatu auki viimeistään toisella käsittelykerralla. Kysyin fysioterapeutin mielipidettä tästä agilityasiasta ja hän ei nähnyt mitään estettä kummankaan agilityn harrastamiseen. Kun polvi voi alkaa oireilla joskus riippumatta harrastaako agilitya vai juokseeko koira metsässä tai muualla. Tai voi olla ettei se oireile koskaan. Hyvät lihakset auttaa siinäkin. Kaularangan spondyloosi ei ole oireillut myöskään, eikä sen pitäisi vaikuttaa agilityharrastamiseen. Niin kauan kun on vain se yksi pieni luupiikki (oireeton), se ei haittaa mitään. Koskaanhan ei voi tietää tuleeko luupiikkejä enemmän, ehkä selkäänkin. Kun ei niitä välttämättä tule. Fysioterapeutin mielestä ei ole mitään järkeä ns. pitää koiraa pumpulissa, vaan sen pitää saada liikkua ja mennä. Essi ja Oona pääsevät säännöllisesti fysioterapeutin käsittelyyn, oli oireita tai ei. Osaan aika hyvin itsekin katsoa koiran liikkumisesta onko jumeja ja jos on niin missä. Tähän mennessä olen aina osunut oikeaan siinä asiassa. Nämä asiat huomioonottaen alan kallistua siihen että jatkan Oonan kanssa ja Essi jää tauolle. Jos vain saan Oonalle ryhmäpaikan talvikaudelle. Minulla on kausikortti hallille, eli Essikin pääsee kyllä treenaamaan silloin kun käydään omalla ajalla. Kysyn vielä Oonan ryhmän kouluttajan mielipidettä asiasta, kun hän tuntee myös Essin. Arvelisin, että hän sanoo että ehdottomasti kannattaa jatkaa Oonan kanssa. Mutta katsotaan, ihan vielä ei ole haku ryhmiin alkanut. 



Äitienpäivänä Essi ja Oona kävivät näyttelyssä. Meille tämän vuoden ensimmäinen, Oulu nord. Ihan hyvin niillä meni, Oona ERI2 (Sa:n sai vain luokkavoittaja) ja Essi ERI SA PN3 VASERT. Essin arvostelu oli todella hyvä, melkein kaikki erinomaista. Uskon että jos Essi olisi liikkunut paremmin, se olisi saattanut sen sertin saada. Essillähän se liikkuminen on aina ollut vähän ongelmallista. Se liikkuu aika hitaasti, juokseminen ei sen kanssa onnistu, kevyt hölkkä juuri ja juuri. Arvostelussa luki "rodunomaiset liikkeet". Olen silti tuohon tyytyväinen, koska Essillä on aina riski saada hylätty hammaspuutosten takia. Essi oli myös ainoa terrieritrimmissä oleva. Jännitti kyllä koska trimmasin kummankin itse. En ollut ennen tehnyt "oikeaa" terrieritrimmiä enkä skandinaavista leijonaa näyttelyyn. Terrieritrimmiä harjoittelin vasta nyt keväällä, katsoin kuvista mallia. Ei tainnut ihan pieleen mennä, joskin parannettavaahan aina on. Oonalle en ole koskaan osannut tehdä sellaista trimmiä johon olisin tyytyväinen... Seuraava näyttely on heinäkuussa, Oulu kv. 






2 kommenttia:

  1. Voi että, tsemppiä paljon Helmin tilanteeseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Varaan Helmille ajan eläinlääkäriin ensi viikolle, katsotaan mitä vielä voidaan tehdä.

      Poista