lauantai 11. elokuuta 2018

Miten meillä menee?

Helmin kuolemasta on jo yli kuukausi ja koirat ovat tottuneet uuteen tilanteeseen. Ja kyllä minäkin olen, vaikka edelleen saatan vilkaista pöydän alle etten vahingossa potkaise Helmiä. Tai sängyssä varon liikuttamasta jalkojani kovin vauhdilla, etten tökkää Helmiä. Välillä havahdun iltakymmeneltä että Helmille pitää antaa epilepsialääke. Harvemmin enää kuitenkaan. Kyllä Helmiä on ikävä välillä. 

Essin maha on ollut täysin kunnossa nyt jo n. kuukauden, samoin Oonan. Essin tassujen nuoleminen on vähentynyt jo paljon, mutta ei kokonaan loppunut. Koirat ovat yleisestikin paljon rennompia täällä kotona kun ei tarvitse pelätä Helmiä. Enää ei haukuta kun tulen kotiin. Helmi oli se, joka lietsoi toisetkin haukkumaan ja nyt kun sitä ei ole, ei Essi ja Oonakaan hauku. Ovikellolle kyllä haukutaan, mutta se olisi jo vähän isompi projekti jos sen haluaisi saada loppumaan. Tällä hetkellä en jaksa siihen paneutua. Essistä on tullut sylikoira. Se tulee syliin kun menen sohvalle ja saattaa nukkua sylissä parikin tuntia. Se tulee yölläkin sänkyyn viereen nukkumaan, joskus painautuu kainaloon. Illalla menee aina omaan petiinsä, mutta jossain vaiheessa yöllä tulee viereen. Oona nukkuu usein sängyssä jalkopäässä, se oli ennen Helmin paikka. 


Oonalla oli juoksujen jälkeen valeraskaus ja ruokahalu katosi ihan kokonaan. Välillä jouduin syöttämään Oonaa, eli laitoin ruokaa suuhun ja katsoin että nielee. Kun se ei omasta halusta suostunut edes maistamaan yhtään mitään syötävää. Kokeilin sen oman ruuan (nappuloita ja Maukkaan raakalihapullia) lisäksi neuta, ihmisille tarkoitettuja jauhelihoja (sika-nauta, broileri, kalkkuna) raakana ja kypsänä. Paria erilaista märkäruokaa, erimakuisia nappuloita. Mikään ei kelvannut, ei jääkaappikylmänä, lämmitettynä, jäisenä. Ei kädestä, kupista, aktivointileluista, lattialta, lautaselta. Pahimmassa vaiheessa ei kelvannut edes treeninamit, eikä kinkkuleikkele tai juusto. Oona kävi kyllä katselemassa keittiön tasot, aivan kuin olisi etsinyt syötävää. Mutta kun jotain tarjosin, ei kelvannut. Mahavaivoja ei ollut, kakka oli normaalia kiinteää, Oona ei oksentanut, ei venytellyt, mahasta ei kuulunut mitään ääniä. Kokeilin silti närästyslääkettä, mutta ei silläkään ollut vaikutusta ruokahaluun. Pari päivää annoin sen olla syömättä, mutta ei auttanut sekään. Ei käyty hallillakaan trenaamassa, koska jos koira ei syö, sen kanssa ei treenata eikä käydä pitkillä lenkeillä. Helteiden takia nyt ei muutenkaan oltaisi lenkkeilty. Kuukauden verran Oona on syönyt todella huonosti, vaikka nyt alkaakin pikkuhiljaa kasvattaa annoskokoja. Mutta vielä ei olla niissä määrissä mitä tuon kokoisen koiran pitäisi syödä. Joinain päivinä syö jo ihan hyvin, mutta sitten on niitä päiviä välissä, jolloin vain närppii. Nyt syö neuta ja raakalihapullia, osan jäisenä ja osan jääkaappikylmänä. Nappuloita satunnaisesti kun heittelen takapihalle nurmikolle.  

Oona etsii nappuloita


Aloitettiin kuitenkin agility kun saatiin se ryhmäpaikka. Toivon, että syöminen alkaa sujua koko ajan paremmin, niin että voidaan jatkaa agilitya. Kunnon lenkeille ei olla vielä montaa kertaa päästykään, kun helteille ei meinaa loppua näkyä. 

Metsässä
                                        

Uimassa ollaan muutamia kertoja käyty. Essi viihtyy vedessä, se tykkää uimisesta. Oona ei ui, mutta kahlaa kyllä. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti