lauantai 1. syyskuuta 2018

Taas vähän ikäviä uutisia

Helmin ruumiinavauslausuntokin tuli. Suurimmat ja selvimmät löydökset oli lievä vesipää ja vakava trakeakollapsi. Henkitorvi oli koko matkaltaan kasaanpainunut, litteä. Myös maksassa oli muutoksia epilepsialääkityksestä johtuen. Sydän hiukan laajentunut. Uskon, että vaikka vesipää olikin lievä, se aiheutti osan Helmin oireista. Sillä oli välillä ikäänkuin harhoja. Saattoi olla täydessä unessa sohvalla, ja yhtäkkiä heräsi ja murisi, hyökkäili sohvan reunalle, aivan kuin puolustaisi itseään joltain. Mitään ei ollut tapahtunut, toisetkin koirat olivat nukkumassa. Kerran se luuli, että takaovi oli jääkaapin vieressä. Se ihan tosissaan pyrki siitä ulos. Näytin sille, että missä ovi oikeasti on, mutta meni vain siihen väärään kohtaan pyytämään ulos. Loppuajasta Helmi ei halunnut että päähän kosketaan. Kerran jopa näykkäisi minua kun silitin päätä korvan vierestä. Välillä Helmi näytti kuin ei oikein tietäisi missä on, tai mitä tapahtuu. Katseli ympärilleen jotenkin hämmentyneen oloisena. 

Essin vointi huononi, mahaongelmia alkoi olla enemmän. Se oli jo aika pitkään ollut haluton lenkkeilemään, mutta ajattelin että se johtuu kuumuudesta. Käytin sen eläinlääkärissä, kun yhden viikonlopun oli voinut todella huonosti, maha oli kipeä joka aamu ja lisäksi tuli vesiripuli. Essi myös oksensi muutaman kerran. Otettiin nyt kattavat verikokeet ja niistä paljastui aika paha haimatulehdus. Kaikki haima-arvot reilusti koholla, eniten lipaasi, joka oli yli 800, kun selvä haimatulehdus on kun arvo on 400 tai yli. Tylosin kuurin olin aloittanut jo silloin lauantaina kun vesiripuli alkoi. Siinä meni kyllä yli 3 vrk ennenkuin ripuli meni kokonaan ohi. Haimavikaisen ruokavalio aloitettiin viikko sitten perjantaina, heti kun verikokeiden tulokset tuli. Oltiin sovittu eläinlääkärin kanssa, että hän laittaa tulokset minulle sähköpostiin, mutta kun hän sen sijaan soittikin, tiesin, että nyt on joku pahasti pielessä. Ja niin olikin. Minulta meni suuri osa eläinlääkärin puheista ihan ohi kun olin niin järkyttynyt tuloksista. Pelkäsin että Essikin kuolee. Siitä en enää selviäisi millään. Essi on aina ollut niin erityinen ja rakas. Kun Elena kuoli, Essi oli vasta 4kk, mutta silti se oli paras lohduttaja. Se ymmärsi, että minulla on paha olo ja tuli syliin, nuoli kyyneleet poskilta ja painautui ihan minuun kiinni ja vain oli siinä. Normaalisti niin vilkas pentu, joka ei epäröinyt käyttää hampaitaan, muuttui ihan erilaiseksi kun lohdutti minua. Essi on edelleen samanlainen. Helmi ei koskaan välittänyt tai ihmeemmin reagoinut minun olotiloihin. Varasin eläinlääkärin suosituksesta Essille ajan ultraan. Kyseessähän olisi voinut olla vaikka kasvain. Sain ajan eiliselle. Se viikko oli yhtä tuskaa minulle, kun piti elää epätietoisuudessa. Vaikka viikko ei olekaan pitkä aika, se tuntui todella pitkältä. Essi on ollut ihmeen hyvävointinen sen viime eläinlääkärikäynnin jälkeen. Ja vointi parani entisestään kun aloitettiin haimavikaisen ruokavalio. 

Ultrassa ei näkynyt muita muutoksia kuin tulehtunut haima. Pernakin suurentunut, mutta se kuulemma johtuu haimatulehduksesta. Sen sijaan yksi ikävämpi sivulöydös oli. Kohdussa nestettä aika paljon. Se saattaa johtaa kohtutulehdukseen, mutta ei välttämättä. Pitää seurailla Essin vointia ja jos tulee jotain muutoksia, on pakko leikata. Toivottavasti ei tule, vaan neste imeytyy itsestään pois. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä  mieltä, että vaikka nyt ei tulisikaan mitään ongelmia, seuraavien juoksujen aikaan todennäköisesti tulee jos ei steriloida ennen sitä. En tiedä, mitä tekisin. Oonankin kohdalla on ehkä pakko harkita sterilointia. Sillä kestää vähän turhan kauan palautua juoksuista ja valeraskaudesta, kun ei edelleenkään syö kunnolla. Ja on laihtunut ihan liikaa siksi. Jos molemmat pitää steriloida, tekisin sen mieluiten kummallekin samaan aikaan. Talvella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti