lauantai 27. lokakuuta 2018

Elämä hymyilee taas pitkästä aikaa

Essin haimatulehdus on parantunut täysin. Kontrolliverikokeissa syyskuun lopussa arvot oli ihan normaalit. Kohtutulehdustakaan ei tullut. Essi on nyt ihan kuin eri koira, siitä tuli taas pentu 😄 En tiedä kauanko Essi oli sairas, koska näin iloinen ja energinen se ei ole ollut koko kesänä, eikä oikeastaan keväälläkään. Nyt sillä on hirveästi energiaa, metsässä se juoksee koko ajan, edestakaisin, Oonakaan ei pysy mukana. Essi tulee itse eteiseen myös aamulla kun lähdetään lenkille. Ennen se piti hakea sängystä. Kotonakin Essi keksii kaikenlaista tekemistä, esim. penkoo vaatehuonetta tai hakee minun vaatteita pyykkikoneen päältä ja vetää sukkaa Oonan kanssa. Se leikkii välillä yksinkin leluilla. En muista onko se sitä tehnyt sen jälkeen kun täytti vuoden. Essi pyytää Oonaa leikkimään, tai oikeastaan vain "käy päälle", painimaan. Takapihalle en voi enää päästää Essiä vapaaksi, koska se juoksee siellä niin että nurmikko lentää ja multa tulee esille. Eikä todellakaan tule sisälle käskystä. On kyllä itselläkin hyvä mieli kun Essiä katsoo, sen tempauksille saa taas nauraa. Ihanaa kun sillä riittää virtaa! Ruokahalu Essillä on myös hyvä. Se syö aina kupin tyhjäksi ja olisi vailla lisääkin. Kyttää että jääkö Oonalta jotain. Joskus Oonalta jää muutama nappula, ei kuitenkaan aina. Ei ole enää niin tarkkaa että ruuassa on mahdollisimman vähän rasvaa, nyt voi syödä jo normaalia ruokaa. Syötän sille kuitenkin loput haimavikaisen nappulat kun niitä on vielä joku kilo. 






Kävin Oonan kanssa agilityn mittaustilaisuudessa. Se on nyt virallisestikin medi. Säkä oli 37-38cm, juuri puolivälissä eli 37,5cm. Olisipa mahtavaa jos joskus päästäisiin ihan virallisiin kisoihin. Vielä ei olla käyty edes epiksissä eli epävirallisissa kisoissa. Treeneissä meillä suurin haaste on se kun Oona on liikaa kiinni minussa, se ei irtoa. Se hyppii käteen ja haukkuu päin naamaa. Ärsyttävää. Väärille esteille Oona ei koskaan mene, ellen itse todella selkeästi sitä väärälle esteelle ohjaa. Muuten kaikki esteet on hallussa jo. Silloin kun Oona irtoaa, sillä on vauhtia, se on oikeasti nopea. Eli jos saadaan treenattua tuo asia kuntoon, uskon että sillä on mahdollisuuksia pärjätäkin. Jos vain Oonalla fysiikka kestää, jatketaan agilitya, tavoitteena viralliset kisat. Oonalle nostettiin nyt rimat 35cm:ään ja mitään ongelmia ei tullut. Oonalla on ihan hyvä hyppytekniikka. 

Oona on ruvennut syömäänkin hyvin, itse asiassa se syö todella paljon kokoisekseen. Se on hyvä, koska se oli laihtunut kilon. No nyt se on saanut takaisin sen kilon ja on nyt hyvän painoinen. Pitää vähän seurata että lihooko vielä eli pitääkö ruokamäärää vähentää. Oona painaa nyt 9,3kg. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti